Lihallisuutta ja hajaannusta vastaan (Osa 3)

Kulttuurisota

Kulttuurisota aiheuttaa hajaannusta. Se on meneillään oleva ikävä asiaintila erityisesti länsimaissa, joissa ovat vankat kristillisen historialliset juuret. On totta, että vanhoja klassisen kristillisiä arvoja vastaan hyökätään isosti hallitusten lainsäädäntötasolla ja Ison Rahan yritysten tukemana sekä erilaisten aktivistiryhmien taholta.. Liberaali taloudellinen, poliittinen, kulttuurinen ja uskonnollinen eliitti tekee tällä hetkellä työtä sen eteen, että vanhat rakenteet häviäisivät. Osa vanhoista rakenteista kyllä joutaakin saada korjausta, mutta valitettavasti hyökkäyksen kohteissa ovat myös sellaiset rakenteet, jotka edustavat Jumalan luomisjärjestystä. Vanhat rakenteet poistamalla he uskovat luovansa utopian, mikä perustuu vääränlaiseen ihmiskuvaan. Valitettavasti pyrkimys Uuteen maailmanjärjestykseen ei ole salaliittoteoria vaan totisinta totta, eikä siihen sinänsä tarvitse liittää mitään mystistä. Yksinkertaisesti näemme pyrkimykset erityisesti nyt korona-aikana avoimen selkeästi. Läpitunkevimmin uutta maailmanjärjestystä ajetaan polttoaineena ihmisen pelko ja ahdistus. Käyttämällä todellisia ilmiöitä kuten ilmastonmuutos ja korona ja tarjoamalla näihin uhkiin globaaleja ratkaisuja, pyrkii eliitti näiden avulla saavuttamaan kontrollin kansalaisten jokaisesta elämän osa-alueesta. Terveys ja turvallisuus annetaan vaihtokaupaksi vapaudesta.

 Joku voi tietenkin ajatella, että edellisten asioiden inhorealistinen kuvaus on kulttuurisotaan kuuluvaa äärioikeiston salaliittoteorisointia. Ymmärrän osittain näkemyksen, sillä salaliittoteorioista tulee monesti aivan liian vallitsevia ihmisten mielissä erityisesti informaatiosodassa, jota aikanamme käydään ja niitä toteuttavat todellakin ääriliikkeet. Mainitsemani mullistavat inhorealistiset asiat ovat kuitenkin kaikkien koettavissa nähtävissä ja avoimen selkeästi esillä ja dokumentoituna ilman minkäänlaista kulttuurisodallista kiihkoa. On vaikutusvaltaisia tahoja valtion päämiehistä paaviin ja talouseliittiin, jotka ovat avoimen julkisesti puhuneet ja kirjoittaneet "Suuresta Nollauksesta" valvontateknologioineen, digivaluuttoineen, terveyspasseineen ja digitaalisen ja fyysisen identiteetin yhdistämisineen. Nyt voimme oikeastaan todeta: "Eilisen salaliittoteoria on tämän päivän todellisuus". 

Teknologinen utopia ei ole ainoa ulottuvuus. Merkittäviä globalistipuolen älyllisiä hankkeita ovat kulttuurimarxismi ja intersektionaalinen tasa-arvo ajattelu. Nämä eivät ole synonyymejä, mutta liittyvät paljolti toisiinsa. Marxismin uusi jalostettu versio on kulttuurimarxismi. Sen sijaan, että tehtäisiin aseellinen vallankumous, pyrkivät sen edistäjät valtavirtaistamaan ajatuksensa hivuttautumalla merkittäviin instituutioihin ja rakenteisiin kuten liike-elämään, politiikkaan, kouluihin, kirkkoihin ja taiteisiin. Marxistit edistävät mm. seksuaaliradikalismia. Yhtenä pyrkimyksenä on häivyttää vanhat ydinperherakenteet, jonka he näkevät patriarkaalisena sortojärjestelmänä. 

Intersektionaalinen tasa-arvo ajattelu perustuu tietynlaiseen uhrihierarkiaan. Sen olemus piilee siinä, että se käsittelee maailman pahuutta ja syyllisyyttä, joka todella on kristitynkin näkökulmasta vakavaa todellisuutta. Ideologia vierittää kuitenkin pahuuden tiettyjen ihmisryhmien syyksi, tiettyjen ryhmäidentiteettien taakse. Tällainen ajattelu on valtavirtaistunut vasemmiston keskuudessa. 

Äärilaidalla vaikuttavat äärivasemmistolaiset radikaalit voimat, jotka julistavat avoimesti nykyisten rakenteiden kaatamista jopa väkivalloin. Tarkoitus pyhittää heidän joukossaan keinot.

Konservatiivien katsotaan edustavan kulttuurisodan toista laitaa. Niiden arvot katsotaan perustuvan Jumalan luomistyöhön, juutalais-kristilliseen maailmankuvaan kuten myös klassiseen luonnonoikeusajatteluun.  Moni kannattaa vanhojen ydinperhearvojen ja seksuaalinormien säilyttämistä kristilliseen vakaumukseen liittyvistä syistä, mutta myös kulttuurillisista, tieteellisistä tai monista muistakin syistä. Valitettavasti monille konservatiivisuus on osa etnosentristä (etninen oma kansa ensin- ajattelu) kansallismielisyyttä ja on omiaan pönkittämään sellaisten henkilöiden näkemyksiä, joihin kuuluvat pelot ja ennakkoluulot muita kansanryhmiä kohtaan. Erityisesti edellämainittu näkyy amerikkalaisessa kristillisessä oikeistossa ja eurooppalaisessa oikeistopopulismissa tai uusoikeistossa. Ennakkoluuloja ajavat Euroopassa pelot väestönvaihdosta, oman maan tai maanosan muuttumisesta esim. islamin kalifaatiksi ja pelko oman kansallisen perinnön kuihtumisesta ja turvallisen yhteiskunnan romahtamisesta. Näistä syistä konservatiivien riveissä krisittyjä myöten vaikuttaa hyvinkin kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuvia. Liberaalien silmissä sellainen näkyy ristiriitaisena ja tekopyhänä toimintana ja sorron jatkeena ja kaksinaismoralistisena. Itse voin Raamattuun perustautuvana myöntää, että asiassa on valitettavasti perää.

Oikeistopuolen äärilaidalla vaikuttavat äärioikeiston haitalliset ja avoimen rasistiset tuhovoimat, joihin kuuluu tavallisesti koko maailmaa selittävät perusteelliset salaliittoteoriat, jotka usein ikävä kyllä kohdistuvat juutalaisiin. Inhorealistinen tosiasia on, että juutalaisviha yhdistää vastakkaisia ääripäitä.

Konservatiivi, erityisesti kristitty sellainen, tiedostaa Jumalan luoman ihmisen langenneisuuden. Siksi konservatiivi ei tavoittele maallista utopiaa tai täydellistä maailmaa vaan pyrkii maallisella sektorilla tai regimentillä luomaan hyvää ja turvallista yhteiskuntaa. Valtaa ei tule konservatiivisessa ajattelussa liikaa keskittää. Siksi heidän keskuudessaan on yleensä vastustusta ylikansallista päätäntää kohtaan. Konservatiivi pitää kiinni yksityisomistamisen oikeudesta ja vierastaa valtion puuttumista ihmisen elämään tiettyjä rajoja pidemmälle. Toki moni konservatiivi arvostaa erityisesti Suomessa (kuten minäkin erittäin paljon) hyvinvointivaltiota ja sen suomaa elämää. Silti, sillä on kritisoijansakin. Amerikan todellisuus on toinen. Siellä sosialismin pelko on konservatiivien keskuudessa niin suuri, että monia (omasta mielestäni) hyviä hyvinvointivaltion elementtejä kauhistellaan.

Edistyksellisiksi itsensä katsoville marxilaishenkisille liberaaleille monet konservatiivit edustavat patriarkaattia ja vanhentunutta sortojärjestelmää, joka alistaa naisia ja seksuaalivähemmistöjä. Heille nämä pääosin valkoisten etuoikeutettujen miesten ylläpitämät kapitalistiset rakenteet ovat syynä kaikkeen pahaan maailmassa. Marxismin vanha taistelu kapitalismia vastaan on siis myös elossa. He syyttävät kapitalistista sortojärjestelmää myös luonnonriistojärjestelmäksi, mikä aiheuttaa biodiversiteettikriisiä ja ilmastokriisiä. Vanha marxilainen viha klassista kristinuskoa vastaan on voimassa. Tosin kulttuurimarxismin hengessä he eivät suinkaan pyri tuhoamaan kirkkoa vaan muuttamaan sen sisältäpäin. Kirkollisesti suuntautuneiden marxistien käsissä ristin teologia muuttuu  vapautuksen teologiaksi. Teologian pääteränä on Jeesuksen uhrikuoleman ja sielujen pelastuksen sijasta materiaalinen vapautus. Vapautus koskee mm. kolmannen maailman ihmisiä pois aineellisesta kurjuudesta , jonka valkoinen mies on aiheuttanut. Vapautuksen kohteita ovat myös seksuaalivähemmistöt, esim. transihmiset tulee vapauttaa binäärisen sukupuolijaon kahleista ja homoille tulee biologisista ja luomisteologisista tosiasioista huolimatta saada samanlainen avioliittoteologinen asema.

Miten kulttuurisota vaikuttaa kristittyjen hajaannukseen?

Konservatiivikristityt näkevät aiemmin kuvaamassani eliittitasolta lähtevässä globaalissa kulttuurihyökkäyksessä tulevan antikristuksen valtakunnan rakentumisen, joka on profetoitu Danielin kirjassa, mutta vieläkin yksityiskohtaisemmin Ilmestyskirjassa. USA:ssa, jossa sikäli oikea profeetallisen sanan kirjaimelliseen ymmärtämiseen tähtäävä raamatuntulkinta on kukoistanut, on nähty pitkään myös eskatologisten näkymien vuoksi tarpeellisena pitää valtaa mahdollisimman vähän keskitettynä ja liittovaltio heikkona johtuen pelosta, että yhteiskunta muuttuisi tyranniaksi. Moni suomalainen tai eurooppalainen ei kykene usein hahmottamaan kuinka merkittävä rooli Raamatun kirjaimellisella tulkinnalla mm. profetioiden osalta on siinä, kuinka monet amerikkalaiset konservatiivikristityt näkevät yhteiskunnallisen ja globaalin todellisuuden. Amerikka on rakennettu kristilliselle perustukselle sen perustuslakia myöten.

Kuten on aiemmin todettu, on myös kulttuurimarxismin kehitys tapahtunut merkittävältäkin osin amerikkalaisessa älyllisessä maailmassa. Siellä on orjuuden ja rotusorron historiallinen painolasti aivan toista luokkaa kuin esim. Euroopassa. Rasismin vastainen toiminta on saanut todellisen Jumalan miehen, Martin Luther Kingin jälkeen, paljon agressiivisempia ja ideologisesti jumalattomia väkivaltaisia muotoja. Yhdysvalloissa jalostunut kulttuurisota molempien osapuolien osalta säteilee myös eurooppalaiseen ja suomalaiseen todellisuuteen.  Tietynlainen kristillinen oikeistokonservatismi on kotoisin Amerikasta kuten myös kulttuurimarxismi. Todellisuus säteilee siten, että marxismin puolen ideat ovat otettu kriittisiä rotuteorioita myöten moniin Euroopan vasemman puolen puolueiden ohjelmiin. Sen sijaan  kansallismielisyyteen kytkeytyvä oikeistopopulismi on saanut kannatusta herätyskristittyjen keskuudessa ja sekin säteilee eurooppalaiseen todellisuuteemme ja valitettavaasti jopa raamatun tulkintaankin. Tietyillä alueilla erityisesti valtameren toisella puolella jakolinjat ovat niin syviä, että ne vaikuttavat jopa perhesuhteisiin tuhoavalla tavalla. Poliittiset ja ideologiset tekijät luovat kiilaa myös samoissa kirkkokunnissa vaikuttavien välille. Myös suomen ev.lut.kirkossa näkyy jakautumista johon myös maalliset ideologiat vaikuttavat molemmin puolin.  Vastapuoleen usein reagoidaan tunteella, valitettavasti usein pelolla ja vihalla. 

Kristityn sota?

Kulttuurisodan asetelma sellaisenaan voi harhauttaa ja valitettavasti jopa eksyttää kristityitä. Perustelen asian:

Ensimmäiseksi: Kulttuurisota on tietynlaista sotaa, eikä kristityn tule käydä ensisijaisesti kuin yhdenlaista sotaa ja se on mainittu efesolaiskirjeessä. Meidän sotamme on hengellinen, joka käydään syntisen lihallisen luontomme ja Jumalan luoman uuden ihmisemme välillä. Kyse on siis lihan ja Hengen sotatilasta sisimmässämme. Kulttuurisodan suurimpia vaaroja on meille se, että me kadotamme perspektiivimme siihen sotaan, mitä me omassa itsessämme käymme. Me ikäänkuin pahojen henkivaltojen ja oman syntisen luontomme sijasta projisoimme tai kohdistamme pahuuden kokonaan kulttuurisodan vastapuoleen. Toki antikristillisessä ihmiskeskeisessä ja todellisuuden vastaisessa vyörytyksessä on taustavaikuttajina pahoja henkivaltoja. Mutta, usein tuntuu unohtuvan, että konservatiivinen puolikaan ei ole immuuni riivaajien opeille. Ne vaikuttavat eri tavalla pyrkien saamaan kristityt toisiaan vastaan ja ns. hylkäämään ensirakkautensa. Jeesuskin ennusti, että "laittomuuden lisääntyessä useimpien rakkaus kylmenee". Emme saa unohtaa, että olemme kaikki langenneita ihmisiä! 

Toiseksi, kulttuurisota on sotaa ja sotaan kuuluu propaganda. Usein propagandassa on mukana lihallista vihaa ja vastustajan mustamaalaamista. Tällaisessa tilanteessa sikiävät valheet. Puhukaa aina totta, kehoitetaan Sanassa sekä tietysti kahdeksas käsky kieltää lausumasta väärää todistusta lähimmäisestä! Kulttuurisota on lihassa sotimista. Esimerkkinä usein olen konservatiivisissa vastamedioissa havainnut varsin lihallista vastapuolen haukkumista, joita myös herätyskristityt jakavat. Tällainen poliittinen tylytys tulisi pitää uskonelämän ulkopuolella.  Valitettavasti tämä ei aina toteudu. On varsin tyypillistä huomata amerikkalaisista profetiantutkimusartikkeleista hyvin politisoituja puheenvuoroja ja jopa vastapuolen sensaatiohakuista mustamaalaamista kytkettäessä kulttuurisodan tapahtumat aikain merkkeihin. Usein siis kahdeksas käsky tuppaa unohtumaan. Myös maassamme tapahtuvissa somekeskusteluissa on huomattavissa molemminpuolista vihaa ja propagandaa.

Kolmanneksi, kärsiminen kristittynä on kunniakasta, mutta kärsiminen "kulttuurisoturina" ei ole! Mitä erinomaista on kärsiä pahantekijänä? Ei mitään kuten apostoli Pietarikin antaa kirjeessään vahvasti ymmärtää. Ei ole mitään kunniakasta joutua vainotuksi äärioikeistolaisena tai kiihkomielisenä vanhan maailman järjestyksen tai kulttuuriperinnön puolustajana. Valitettavasti vuoden takaisen Capitol Hillin tapausten vanavedessä moni henkilö liberaalista siivestä on niputtamassa monet konservatiivikristitytkin samaan vaaralliseen nippuun äärioikeistolaisten toimijoiden kanssa. Vastakkainasettelun myötä, ironista kyllä, on vaara että jotkut todella ajautuvat lähemmäksi ääriliikkeitä.

 

Vallitsevassa tilanteessa olisi todella tärkeä sanoa itsensä irti sellaisista toimijoista, jotka toimivat Kristuksen antamaa esimerkkiä vastaan. Kulttuurisodan riskinä on kuitenkin se, että sitä ei tehdä. Amerikan todellisuudessa kahden ison puolueen systeemi johtaa välillä epämieluisaan tilanteeseen, jolloin konservatiivi päätyy liittoutumaan todella haitallisten tahojen kanssa.

Konservatiivikristitty tempautuu helposti liikaa nykyaikaiseen yksilökeskeisyyteen  ja omien oikeuksien ja vapauksien lihalliseen puolustamiseen. On toki oikein, että puolustetaan yhteiskunnallista lakia ja järjestystä. Jeesuksen vuorisaarna, jonka jotkut näkevät jonkinlaisena pasifismin julistuksena, ei poista tosiasioita siitä, että maallisella hallinnolla on oma tehtävänsä. Jeesus kehottaa osoittamaan laupeutta ja kääntämään toisen posken. Vihamies on jätettävä oikeuden käsiin ja luopua henkilökohtaisesta kostonjanosta. Vaikka siis moni konservatiivi asian toki tajuaakin, on kuitenkin kulttuurisodassa taipumus rikkoa tätäkin. Pahasti Jeesuksen opetuksien kanssa ristiriitaisesti toimivat itseään kristillisiksi nimittävät ääriliikkeet. Oikealla puolella vaikuttavat ainakin amerikkalaisessa todellisuudessa haitalliset ns. kristillistä imperialismia edistävät suunnat, joissa on ajatuksena pakkokristillistää koko maa kaikkia osa-alueita myöten. Nämä ovat vaan omiaan lisäämään kulttuurisodan tuhoisuutta, sillä niihin kytkeytyy myös usein melko militantti patrioottisuus. Katolinen kirkko oli aikanaan melkoinen vallankäyttäjä myös sotilaallisessa merkityksessä. Siitä ei usein seurannut hyviä asioita. Historia opettaa Jumalan sanan totuuden ohella, että kristillisen kirkon ei tule olla maallisen vallan voimakas käyttäjä.

Kristinuskon on oltava suolana yhteiskunnissa. Sen tulee heijastaa Jumalan rakkautta maailmasta uloskutsuttujen joukkona, julistaa evankeliumia ja näin aiheuttaa sieluissa muutosta, jolloin se säteilee myös yhteiskuntaan. Näin on käynyt myös monesti historiassa, tiedämmehän, että kristinusko on tuonut maailmaan niin monta hyvää hedelmää. On muistettava erottaa terveellä tavalla maallinen ja hengellinen regimentti. Muutoin käy liian helposti, että ihminen alkaa lihassa luomaan Jumalan valtakuntaa maan päälle. Pohjimmiltaan kultturisodan ääripäissä on kyse ihmisvoimin tapahtuvasta valtakunnan luomisyrityksestä. Toinen puoli, joka kumpuaa ateismista, haluaa luoda valtakunnan ilman jumalaa, ihminen kaiken mittana ja oikean ja väärän määrittelijänä. Toinen puoli haluaa ihmisvoimin ja tämänkin maailman keinoilla "kristillistää" oman kansallisvaltionsa. (Huomaa: "kristillistäminen" lainausmerkeissä.) 

Miksi puhun niin paljon ääripäistä? Yksinkertaisesti siitä syystä, että niitä on osattava varoa, sillä ne ovat hyvin äänekkäitä ja vetoavat suoraviivaisilla ja voimakkailla ratkaisuilla ihmisten tunteisiin. Ei ole kuin pari sukupolvea siitä kun kansallissosialismin ja kommunismin kaltaiset tuhoideologioiden ääripäät saivat laajaa kannatusta. Voimme nähdä nykyään, että ihminen ei ole muuttunut mihinkään. Samanlaisia merkkejä on ilmassa. Polarisaatio ja kulttuurisota, on osa Jeesuksen profetoimaa lopunajallista "kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan" - toteutumaa. On vakavasti pohdittava myös sitä ulottuvuutta, että tällaisella maailman riitaannuttamisella sielunvihollinen pyrkii "hajoita ja hallitse" menetelmällä tuoda maailmaan antikristuksen valtakunnan. Raamatun mukaan Jumala, joka loppuviimeksi säätää ja määrää, sallii suuren eksytyksen tulla. Näin Jumala erottelee uskolliset jyvät akanoista. Olkaamme jyviä, jotka toimivat Kristuksen esimerkin mukaan pysyen passiivisina maailman myrskyjen suhteen, mutta aktiivisena Kristuksessa tehtyjen hyvien tekojen suhteen.

Neljänneksi: Kulttuurisodassa muodostuu epäjumalia. Oikeistopopulismin kytkeytyessä konservatiiviseen kristinuskoon on vaarana, että globalismia vastustettaessa kansallismielisyydestä tulee itseisarvo. Helposti rasismin synti tulee vähätellyksi. 

Kansallismielisyyteen nivoutuu monesti liikaa ajatus ns. etnisesti oikeista kansalaisista. Tällainen ajatus johtaa yleensä sydämen kylmenemiseen hädässä olevia pakolaisia, lähimmäisiämme kohtaan. Huomasimme jo 2015 kriisin yhteydessä kuinka moni konservatiivi näki enemmän "väestönvaihtoagendapirulaisia" tai "potentiaalisia terroristeja" kuin apua tarvitsevia lähimmäisiä. Lisäksi, koska arvoliberaalit kannattivat avoimia rajoja, ei moni oikeistokonservatiivi halunnut periaatteesta olla samaa mieltä. En sikäli inhorealistisesti ja monesta näkökulmasta maailmaa tarkkailevana lainkaan kiistä, etteikö asialla olisi tiettyjä agendoja vaikutusvaltaisten imaamien, muslimiliittojen tai poliitikkojen taholta. Ydinkysymys on kuitenkin: Mitä krisitty näkee ensin; Apuatarvitsevan lähimmäisen? Vai väestönvaihtoagendan? Jeesus näkisi ensimmäisen, siksi meidänkin pitäisi.

Tähän huomautan, että laupeus pakolaista kohtaan ei ole sama kuin monikulttuurisuusideologia ja sen estoton tukeminen. Meidän on ehdottomasti tehtävä kotouttamista siten, ettei mitään varjoyhteiskuntia pääsisi syntymään. Ne joilla ei ole mitään pienintäkän halua sopeutua kansallisvaltiomme kulttuuriin, on poistettava maasta. Tästä maallisen regimentin olisi pidettävä huolta. Ruotsin tien lieveilmiöt on otettava vakavasti, eikä oppia voi jäädä ottamatta poliittisen korrektiuden pelossa. Rajoja emme voi kuitenkaan sulkea kaikilta lähimmäisiltä terroristien pelossa. 

On sikäli surullista ja hiukan ironistakin, että monella Raamattu-konservatiivilla olisi parhaat pelimerkit rasismia vastaan. Raamatun historiaan kirjaimellisesti uskova voi todeta kaikkien ihmisten olevan samaa rotua, Aadamin ja Nooan jälkeläisiä. Se leikkaa pois terän kaikelta valepuheelta eritasoisista ihmisroduista, joista toiset ovat muka "enemmän apinoita" kuin toiset. 1800-luvulla nouseva rasismi saikin elinvoimaa darwinistisesta evoluutio-teoriasta. 

Viidenneksi: Politisoitunut kristinusko eksyttää meidät kauaksi Jeesuksen esimerkistä. Esimerkkinä ilmastonmuutos ja sitä kautta lähimmäisiin kohdistuva vastuullinen suhtautuminen. Kun uuden maailmanjärjestyksen arkkitehdit ajavat uusia rakenteita ja vanhojen rikkomista vedoten ilmastonmuutokseen, reagoivat monet konservatiivit koko ilmiöön globaalin eliitin masinoimana huijauksena kieltäen koko ilmiön olemassaolon. Samalla myös muita kaikkien silminnähtävillä olevia ympäristöongelmia vähätellään. Keskustelu ilmastonmuutoksen syistä on toki julkisuudessa valitettavan tukahdutettua ja yksipuolista, josta johtuu myös koko ilmiön kieltäminen.

Raamattuun ja sen luomiskertomukseen ja sen esittämään historiaan uskovana, voi lähestyä ilmastonmuutosta maltillisesta tulokulmasta.. "Syvään aikaan" uskomisella voi olla vaikutuksia tulkintaan ilmastonmuutoksesta.  Tieteellisen valtavirran pääoletus on, että ilmasto ei voi muuttua luonnollisella tavalla nopeasti, koska he uskovat miljooniin ja miljardeihin vuosiin. Niinpä ihmisen toiminta on ilmastonmuutoksen pääsyypää. Nuorempaan maahan uskovilla on lähtökohdat uskoa, että myös luonnolliset ilmastonvaihtelut voivat tapahtua nopeasti. Lisäksi mm. elokapinan esillä pitämä pelottava kuudes sukupuuttoaalto ei raamatullisesti katsoen pidä paikkaansa, koska viittä ensimmäistäkään ei ole tapahtunut ellei Nooan aikaista tuhotulvaa sellaiseksi lasketa. 

Hiilidioksidin osuus ilmastonmuutoksen aiheuttajana on myös kiistelty aihe, huolimatta median antamasta kuvasta koskien tieteellistä yksimielisyyttä. Tähän vaikuttavat poliittiset päämäärät. Kuka saa äänen mediassa? Kuka saa Ison Rahan tukea?  Kaikesta edellisestä huolimatta konservatiiveilta jää ilmastonmuutoksen täysin kieltäessä huomiotta, että yhtä lailla konservatiivien kuuntelemilla tieteilijöillä voi olla omat kytköksensä niihin toimijoihin, joille ilmastonmuutos ei syystä tai toisesta sovi esim. öljyteollisuus. Esimerkkinä tästä NIPCC joka on paljon huomiota saaneen IPCC;n vastavoima. NIPCC:tä käytetään monesti lähteenä ilmastoskeptikkojen kesken. Jos IPCC on monien hallitusten ja poliittisten keinottelijoiden taskussa, kuten usein kritisoidaan, on puolestaan NIPCC öljyteollisuuden ja tupakkateollisuuden vaikutuspiirissä.

Minä en ole asiantuntija puhumaan näistä täydellä varmuudella, mutta periaate lienee selvä. Itsekkäässä ihmiskunnassa on pyrkimyksiä suuntaan ja toiseen. Tiedettä myöten poliittinen polarisoituminen on harmittavaa. Oma näkemykseni on, että ilmastonmuutos on todellinen, mutta myös sen varjolla toimiminen ja sen apokalyptisien näkymien laskelmoitu lietsominen tarkoitushakuisesti ja jopa propagandan keinoin on todellista.(Esim. jääkarhun photosopattu ympäristö, jossa näyttää, että kaikki sen elintila on pian sulanut.)  Denialisteilta -ilmastonmuutoksen kieltäjiltä, jotka ovat monet konservatiivisia kristittyjä, jää valitettavasti usein huomaamatta, että ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit ovat aikain merkkejä muiden joukossa. Valitettavasti moni konservatiivi menee liian pitkälle säilyttäessään kaiken vanhan, siis myös nykyaikaisen hapatuksen eli kerskakulutus kulttuurin. Vaikka kulutuksen vähentämisestä ja kiertotalouden tuomisesta puhuukin hanakasti uutta maailmanjärjestystä ajava globaalieliitti (eli monet melko tekopyhästi yksityisjeteillä lentelevät superrikkaat), on turha vastustaa sitä lihassa sillä asenteella, että "nythän me kulutetaan kuten ennen tai vielä isommin". Mielestäni oikea konservatiivi katsoo vähän kauemmaksi menneisyyteen, aikaan jolloin kumisaappaat kirjaimellisesti käytettiin loppuun eikä turhaa krääsää ostettu joka lähtöön. Kohtuullisuus on kristillinen hyve. Muovijäte-ongelmat, biodiversiteettiongelmat, liikakalastus, lapsityövoima, halpatyövoima -  ovat kaikki inhottavaa todellisuutta. Vaikka näistä ei pidä tehdä mitään evankeliumin kärkeä , on silti kristillistä hengen hedelmää välittää Jumalan talouden hoitajina merien puhtaudesta, kehitysmaiden lapsista ja monesta muustakin epäkohdasta. Lihansyönnin merkittävä vähentäminen ei ole vastoin joidenkin konservatiivien käsitystä mitään "riivaajien oppia". Nykysyöntitahti ei ole mikään vanha historian normaali, vaan nykyajan mässäilyilmiö, jota ylläpitäessä eläinten kärsimys on kasvanut tehotuotannon jyllätessä. Sellaista ei tarvitse konservoida, tai säilyttää.

Vaikka itse suhtaudunkin ilmastonmuutoksen yleisesti kerrottuihin syihin osin kriittisesti on kuitenkin itse ilmiö todellinen ja ihmisen aiheuttamat muunlaiset ympäristötuhot, biodiversiteettikriisi, muoviongelmat ja monimuotoisuuden katoaminen ovat vakavia asioita joiden suhteen ihmisen roolia ei voi kiistää sulkematta silmiä hyvin valikoivasti. Ja onhan ilmastonmuutoksenkin kohdalla kaikki ihmisen aiheuttamaa siinä mielessä, että täällähän kaikki olisi hyvin, jos ihminen ei olisi langennut syntiin. Luomakunta huokaa ja vaikeroi synnytystuskissaan. Moni ajanmerkki viestittää Herran tulon läheisyydestä, miksei luontokin? Herra puhuttelee ihmiskuntaa kääntymään synneistään. Kerskakulutuksellinen ahneus ja materiaalin palvonta on kuitenkin vain osa luomakunnan huokailua aiheuttavaa syiden summaa. Sitä ovat myös seksuaalinen villiintyminen, köyhien poljenta, rasismi, viha, väkivalta, murhat (myös syntymättömien). Ne saavuttavat kohta Jumalan kärsivällisyyden mitat. Kohtuullisuus omassa aineellisessa elämässä on asia, jonka jotkut konservatiivitkin valitettavasti sivuuttavat voimakkaissa vastareaktioissaan.. Moni sikäli oikein kyllästyy "vihreään fariselaisuuteen", jossa ns. kannetaan roskat ulos kodista, muttei sydämestä. Tällä kritiikillä on paikkansa.  Farisealaisuus tarttuu pieniin yksityiskohtiin, mutta lepsuilee isoissa ja tärkeissä asioissa. Hyttyset siivilöidään, mutta nielaistaan kamelit. Lintujen munien rosvous (joka sekin väärin!) on monesti paheksuttavampaa kuin abortin tekeminen. Edellinen ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että Jumalan meille antamien tilusten tahallinen laiminlyönti on väärin. Vaikka tämä maailma onkin mielestäni hyvinkin pian katoamassa/muuttumassa on siitä kuitenkin hyvä pitää huoli niinkuin olettaisimme maailman jatkuvan satojakin tai tuhansiakin vuosia. Näin pidämme myös hyvän omantunnon ja viestitämme Jumalaa pilkkaavalle maailmalle, että kyllä me kristityt, Jeesuksen seuraajat myös luonnosta välitetään viljellen ja varjellen. Parannus ja kilvoittelu pahoista teoista on kokonaisvaltaista ja myös lähimmäistä vahingoittava luonnonriisto kuuluu siihen. 

Rauha Herrassa takaa kuitenkin sen, että meidän ei tarvitse tuntea sairaalloista ympäristöahdistusta. On sallittua, että käytämme kohtuudella työhömme ja kohtuudella vapaa-aikana eri välineitä, jotka ihminen on Herran antaman viisauden voimalla tieteen keinoin meille rakentanut ja jotka parantavat hyvinvointia ja ovat säästäneet monia ihmishenkiä. Kesä ja talvi pysyvät niin kauan kuin Herran luoma maa pysyy. Siihen voidaan luottaa Kirjoitusten pohjalta. Ne eivät erehdy.

Kuudenneksi: Kulttuurisota laittaa toivon Kristuksen sijaan maallisiin asioihin ja tekijöihin. Mitä tarkoitan? Esimerkiksi Yhdysvaltain entisestä presidentistä, Donald Trumpista on tullut monille oikeistokristityille, mutta myös äärioikeistolaisille tietynlainen kulttihahmo. Myös Euroopassa häntä ihaillaan vastaavissa piireissä, mikä ei ole mielestäni hyvä juttu. Menestysteologin oppipoikana Trump on omaksunut haitallisen menestysteologian, johon ei kuulu nöyrtyminen ristin edessä. Trumpin ympärille kokoontui myös joukko äärikarismaattisia vääriä profeettoja, joiden kanssa kristityn ei pitäisi ajaa yhteistä asiaa.  Tietyt Q-anon henkiset piirit myös latasivat häneen ihmeellisiä supersankari odotuksia, mikä tietysti on uskomme näkökulmasta katsottuna epätervettä. Trump puhui myös paljon kansan puolesta taistelemisesta. Trumpin sota ei vain ole meidän sota eikä Trumpin tyyli ole meidän tyyli. Trump omaksui jo nuorena, että jos häntä lyödään, pitää hänen lyödä moninkertaisesti kovempaa takaisin. On ollut sikäli ikävää huomata, kuinka varauksetta Trumpia on kaikesta henkilöhistoriastaan ja käytöksestään huolimatta kannatettu. Olen silti tietoinen siitä, kuinka isot mediatalot ovat kulttuurisota propagandan hengessä tarttuneet kaikkeen mahdolliseen epäoleelliseenkin  mustamaalaamis tarkoituksessa. Toki tiedän myös Trumpin tuen uskonnonvapaudelle, sananvapaudelle ja Israelille. Tiedostan, että Jumalan tahtomia asioita on voinut tapahtua Trumpin myötävaikutuksella. (Mikä ei riitä argumentiksi tietenkään pitämään häntä erityisenä Jumalan miehenä. Esimerkkinä: Ilmestyskirjan Saatanallinen Peto ja kymmenen kuningasta Ilmestyskirjassakin toteuttaa Jumalan tahtoa tuottamalla Portolle turmion.)  Kaikesta huolimatta Kristuksen tie ei ole sama kuin Trumpin tie.

 Meidän kristittyjen tie on vääryydenkin edessä toisen posken kääntäminen ja rukoileminen vainoojiemme puolesta. Meidän on kumottava tuhoisat ideologiat Jumalan Sanalla, tehtävä Kirjoituksilla ja Hengen antamalla viisaudella vastustajien väitteet tyhjäksi ja alistaa kaikki ajatukset kuuliaiseksi Kristukselle. Näin meillä pysyy hengellisen sodan tähtäin, emmekä sekaannu sellaisiin asioihin, jotka eivät meille kuulu. Saarnaaja Mauno Mattila onkin löytänyt VT:stä erinomaisen esimerkin väärään sotaan sekaantumisesta. Kuningas Josia oli Herran edessä pienellä paikalla oleva suuri reformaattori, joka hyvin palautti Herran tahtoa kansan mieliin. Hän kuoli kuitenkin sodassa Farao Nekoa vastaan, sodassa, joka ei hänelle olisi kuulunut, sillä Nekon sotaretki ei kohdistunut Israelia vastaan. Sama pätee meihinkin. Kulttuurisota ei ole sinällään meidän sota. Me olemme maan suola, joka estää maata pilaantumasta. Pilaantuminen taas tapahtuu vihan ja kiukun keskellä, jota kulttuurisota edustaa. Menetämme maun jos liittoudumme vihaa ja vastakkainasettelua edustavien tahojen kanssa. Meidän on luotettava siihen, että tinkimättömästi tapahtuva Kristuksen Sanan julistus ja sen mukaiset teot ilman ideologista värikynää  voivat rikastuttaa hyvillä hedelmillä yhteiskuntia paljon enemmän kuin mitä konservatiivinen tai liberaalinen kulttuurisodan blokki saisi ikinä aikaan tämän maailman aseilla. Ja vaikka Jumala sallii ehkä piankin petovallan nousta, on tärkeää säilyttää hyvä omatunto ja olla valmis kärsimään, ei pahantekijänä, vaan Kristuksen seuraajana.