Kristuksen ylösnousemus antaa perustan koko kristilliselle uskollemme. Aihe on tärkeimpiä mahdollisia. Monet ovat tämän tapahtuman historiallisesta luotettavuudesta kirjoittaneet kuka perusteellisemmin kuka suppeammin. Aiemmin sanottuihin asioihin minunkin kirjoitus perustuu. Kyseessä onkin enemmän vanhan hyvän esillä pitämisestä. Siitähän koko evankeliumissakin on kyse, eli julistaa aitoa ja alkuperäistä. Toiset evankeliumit ovat kirouksen uhalla kiellettyjä. Sellaisia ei edes ole! (Gal. 1.)
Mitä ylösnousemuksen historiallisuuteen ja siitä vakuuttamiseen tulee: voi joku sanoa, että "kaikki argumentit on jo käytetty". Toinen voi sanoa: "Älä nyt viitsi, näitä on kuultu ennenkin!" Joku taas: "Nämä ovat uskon, ei järjen asioita!" Minä taas haluan kamppailla evankeliumin totuuden puolesta erottamatta teennäisellä tavalla toisistaan uskoa ja järkeä. Länsimaissa yhä enenevämpi joukko ihmisiä on kulkemassa kohti kadotusta. Pelastushistorian keskeisin kulminaatiopiste ansaitsee huomiota ja sen luotettavuutta ja historiallisuutta on toitotettava ärsyttävyyteen asti. Jos joku sitten viimeinkin toteaa, että "olkoon, minä uskon!"
Historiallinen totena pitäminen on kuitenkin vasta alku. Usko tarkoittaa että Jumalan vaikuttamana syntisyytensä tunnustava ihminen saa uskoa syntinsä sovitetuksi ristillä. Uskova ihminen saa pelastuksen sinetiksi saadun Pyhän Hengen ohjauksessa kasvaa Jeesuksen seuraamisessa. Vedestä ja hengestä uudestisyntynyt saa nousta uuteen elämään ylösnousemuksen myötä. Uskovalle Jeesus on Vapahtaja ja Herra. Tämän kaiken vaikuttaa yksin Jumala. Uskovassakin asuu synti loppuun asti, mutta ero on siinä, että hän ei elä synnissä tahallisen tietoisesti sitä rakastaen, vaan hän yhä uudelleen tulee katuvalla sydämellä Herran eteen. Monesti tietysti kilvoituksen voimat voivat loppua, mutta Raamattu lupaa, että "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." Vaelluksessa voi usein olla heikkoja hetkiä. Pelastus ei ole kiinni pyhityksen onnistumisesta, sillä sittenhän kukaan ei pelastuisi. Kyse on loppujen lopuksi rakkaussuhteesta Herraamme. Mihin turvaamme ja ketä kunnioitamme ja rakastamme eniten?
Miksi ylösnousemus on niin olennainen?
Onneksi minun ei tarvitse tätä miettiessä keksiä pyörää uudelleen ja miettiä, mitä kaikkea ylösnousemus merkitsee kristilliselle uskolle. Annetaan Apostoli Paavalin Pyhän Hengen suulla vastata puolestamme. Yksiä parhaita lukuja Raamatussa on allekirjoittaneen mielestä 1. Korinttolaiskirjeen 15 luku. Siinä Paavali kirjoittaa (jakeissa ) seuraavasti:
"Mutta jos Kristuksesta julistetaan, että hänet on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä sanovat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa, turhaa myös teidän uskonne. Silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi. Olemmehan todistaneet Jumalasta, että hän herätti Kristuksen, jota hän ei olisikaan herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Jos kerran kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty teidän uskonne on turha ja te olette vielä synneissänne. Silloin myös Kristuksessa nukkuneet ovat kadotettuja. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. (1. Kor. 15:12-19)
Eli toisin sanoen, jos Kristuksen ylösnousemus ei olisi varma asia, voitaisiin seurakuntina ja kirkkoina laittaa saman tien pillit pussiin, lopettaa lähetystyö ja diakoniatyö, lopettaa jumalanpalvelukset, kirkkokuorot ja raamattupiirit, lakkauttaa virat ja tehtävät, laittaa laput luukulle ja alkaa ryyppäämään. Sanoohan Paavalikin myöhemmin jakeessa 32: "Jos kuolleita ei herätetä, niin syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." Kaikenlaiselta uskonelämältämme katoaisi pohja, jos Kristusta ei olisi herätetty kuolleista. Jos meidän uuden liiton välimies olisi jäänyt hautaansa, ei kukaan olisi puhumassa puolestamme taivaassa. Ei kukaan sellainen joka olisi täyttänyt lain meidän lainrikkojien puolesta ja tullut lihassaan kirotuksi meidän puolestamme. Tuomiopäivänä olisi kaikille kansoille ja heimoille, riippumatta lainkaan elämänvalinnoista ja tehtyjen syntien määrästä, luvassa oikeudenmukainen ryöppy tulta ja tulikiveä vihaiselta Jumalalta. Kaikki ovat rikkoneet jollain tavalla Jumalan tahtoa ja yksikin rikkomus on liikaa.
Onneksi todellisessa tapahtumakulussa Kristus ei jäänyt hautaansa. Ja syyt uskoa tähän vievät voiton ylösnousemuksen kieltäjiä vastaan 8-0 (Luku 8 on Kristuksen luku!)
Jeesuksen historiallisuutta ei epäile juuri kukaan
Harva ateistikaan epäilee sitä etteikö Jeesus Nasaretilainen olisi elänyt ja vaikuttanut Rooman syrjäisessä provinssissa muinaisen Israelin alueella noin 2000 vuotta sitten. Raamatun lisäksi Jeesuksesta on mainittu Talmudissa, juutalaisten selitysteoksessa. Juutalainen historioitsija Josefus vahvistaa yleisimmät evankeliumeissa Jeesuksesta kerrotut tosiasiat kuten viisauden ja ihmeteot. Hän vahvistaa myös hänen kuolleen ristiinnaulitsemalla. Edellisten lisäksi ristiinnaulitsemisen vahvistaa myös roomalainen historioitsija Tacitus, joka aivan oikein liittää Jeesuksen kuoleman Pontius Pilatukseen ja Keisari Tiberiuksen hallituskauteen. Lisäksi ristiinnaulitsemisen aikana vallinneesta pimeydestä on todiste Thallukselta. Tämäkin vähä ulkopuolisia lähteitä Rooman valtakunnasta on melkoinen, koska Jeesus vaikutti suhteellisen syrjäisessä roomalaisessa provinssissa eikä saavuttanut ns. ihmismielen mukaista maallista menestystä. Yleensä kronikoissa komeilivat sotaruhtinaat.
Edellisen valossa täytyy sanoa, että Raamattu itsessään on riittävä historiatodiste! Väite siitä, että Raamattua ei voisi pitää historiallisesti luotettavana on verrattain nuori ja peräisin koulukunnalta, joka haluaa asenteellisesti muuttaa kristinuskoa joksikin muuksi ja näin myös kirjoittaa historiaa uudelleen omaa agendaansa suosien. Raamatun historialliseen luotettavuuteen uskottiin kristinuskon vaikutusalueella laajalti 1800 ensimmäistä kristillisen seurakunnan vuotta. Näihin päiviin asti on ollut ja on edelleen onneksi merkittävä määrä akateemisestikin oppineita ihmisiä kristillisen uskon piirissä, jotka uskovat Jeesuksen ylösnousemuksen ja ylipäätänsä Raamatun täyteen historiallisuuteen. Joukkotiedotusvälineissä ääneen pääsee yleensä skeptikot, ja tämä valitettavasti vaikuttaa asiaan perehtymättömän kansan mielikuviin tieteen kentästä.
Jeesuksen historiallisuudesta vielä: Jos olisi olemassa vähäisintäkään tieteellistä epäilystä Jeesuksen historiallisuudesta ja ristinkuolemasta, kuulisimme siitä taatusti joka tuutissa. Tässä asiassa maallistunut media on luottamukseni arvoinen.
Kristinuskolla ja seurakunnalla on alkuhetkensä
Seurakunnan syntyä ja ylösnousemuksesta todistamista on mahdotonta erottaa toisistaan. Ristiinnaulitseminen oli brutaaliutensa lisäksi suuri häpeä, juutalaisten silmissä vieläpä siihen joutunut oli kirottu (3. Moos.). Ajatus kirotusta Messiaasta oli varmasti äärimmäisen puistattava. Jeesuksen juutalaiset oppilaat olivat Raamatun todistuksen mukaan aivan toivottomia tämän näytöksen jälkeen. He eivät olleet oivaltaneet monien muiden ohella sitä, että Kirjoitukset puhuivat Messiaasta myös kärsivänä palvelijana, joka kantaisi kaikki synnit ja antaisi kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan toivon ainakaikkisesta elämästä. He toivoivat Messiaan olevan se suuri sankari, joka perustaisi heti uudelleen Israelin valtakunnan ja potkaisisi roomalaiset takaisin sinne mistä olivat tulleetkin. Kirjoitusten lukeminen oli siis ollut hieman valikoivaa sovellettuna ajalliseen kriisiin roomalaisten ikeessä. Kyllähän tosiasia on, että Messias vielä tuleekin suuressa voimassaan ja laittaa lopullisesti täytäntöön pahuuden ongelman ratkaisun, jonka ratkaisutaistelu käytiin kuitenkin Golgatalla. Vuonna 30 (tai 33) kaikki näytti kuitenkin menneen myttyyn Jeesusta lähellä seuranneitten silmissä.
Silti tiedämme, että pian näiden tapahtumien jälkeen Jerusalemissa alkoi leviämään uusi kansanliike, joka leviää edelleen 2000 vuotta myöhemmin. Mitä siis tapahtui? Ainoa järkevä selitys on elävänä kohdattu Jeesus Kristus, joka oli noussut kuolleista.
Kaikella on alkunsa. Kuka tahansa, joka tunnustaa tosiasiat tietää, että jostain kristinusko on syntynyt. Ateistikin tunnustaa, että on olemassa kristillistä uskoa ja että se on joskus alkanut. Koska kristinuskon syntyjuuret kiistattoman yksimielisesti sijoittuvat muinaiseen Israeliin Jerusalemin seudulle historiallisen Jeesuksen aikoihin, pitäisi näin ollen itse kunkin pystyä laskemaan 2+2. Paras tapa saada selville totuus kristinuskon synnystä on luottaa evankeliumin kirjoittajien välittämään todistukseen siitä. Meillä ei ole ainuttakaan tuolta ajalta peräisin olevaa historiallista lähdettä, joka olisi ristiriidassa evankeliumien kanssa tapahtumien kulusta (Myöhempinä vuosisatoina on kyllä väsätty kaikenmoista kristinuskon vastaista gnostilaista tarustoa.). Kaikki yritykset määritellä mitä "ihan oikeasti todella tapahtui" eikä niinkuin Raamattu sen kertoo, perustuvat täysin uudelleen tulkitsijan mielikuvitukseen ja täysin mielivaltaiseen historian uudelleenkirjoittamiseen.
Evankeliumeista suurin osa on kirjoitettu mahdollisesti 60-luvulla eli noin 30 vuotta Jeesuksen maallisen vaelluksen jälkeen. Se joka 2000-luvulla tulee väittämään, että "ei se näin tai noin mennyt", ei yksinkertaisesti tiedä mistä puhuu. Kuvitellaanpa, että maailman aika jatkuisi vielä johonkin 3900-luvulle. Tällöin alkaisi nousemaan uusi edistyksellinen koulukunta, joka alkaa väittämään, että vanhat sotaveteraanien kirjoittamat kokemukset toisesta maailmansodasta 1940-luvulla ovat vanhentuneita ja epäluotettavia ja että nyt valistuneen järkemme voimalla ja uusilla neljännen vuosituhannen loppupuolen tieteellisillä metodeilla tiedämme miten asiat todella menivät. Tämä rinnastanee sitä ylimielisyyttä, mitä historiallis-kriittiset yliopistoteologit harrastavat Raamatun äärellä. Asenteissa on havaittavissa myös melkoista kulttuuri-imperialismia. "Me nyt nykyaikana tajutaan, miten todelliset asiaintilat silloin olivat, toisin kuin silloin elävät aikalaiset". Todellisuudessa ihmiset eivät ole noista antiikin ajoista kehittyneet henkisesti. Yhteiskunnat ovat kyllä kehittyneet kristinuskon tuomien mullistavien muutosten myötä.
Valhe olisi ollut helposti kumottavissa
Ensinnäkin on todettava, että on täysin mahdotonta ajatella, että opetuslapset olisivat keksineet koko juttua niinkuin jotkut väittävät. Apostolithan myöhemmin tähdensivät nimittäin kovastikin sen tärkeyttä, että heidän uskonsa perustui vahvasti siihen, mitä he olivat nähneet ja kuulleet. He tähdensivät kirjeissään usein totuuden merkitystä ja puhuivat valhetta vastaan. Jos he olisivat junailleet koko jutun, he olisivat olleet äärimmäisen räikeässä ristiriidassa oman julistuksensa kanssa. Noin kierolla asenteella ja toiminnalla ei oltaisi menty elämän loppuun saakka lippu korkealla ja vainojen ja marttyyrikuoleman kautta ajasta iäisyyteen.
Lisäksi kristinuskon dramaattiset syntytapahtumat eivät tapahtuneet missään syrjäisessä periferiassa, vaan merkittävässä keskuksessa Jerusalemissa, jossa oli varmasti historian saatossa nähty jos jonkinmoisia viritelmiä. Pietarin helluntai-saarnan seurauksena tuli 3000 ihmistä kertaheitolla uskoon. Tyhjän haudan tapaus oli siis jo varmasti tunnettu. On aivan päivänselvää, että ihmiset eivät olleet todellakaan mitään tyhmiä 2000 vuotta sitten. Ei kukaan ajatteleva ihminen olisi uskonut galilealaista kalamiestä, joka olisi vedonnut johonkin hänen itsensä väittämään tyhjän haudan tapaukseen. Sen sijaan joukkokääntymyksen voi selittää vain Pyhän Hengen toiminnalla, joka vahvisti Pietarin saarnaa. Pyhä Henki taas ei olisi vahvistanut mitään Kristuksen ylösnousemukseen liittyvää saarnaa, jos Kristus olisi edelleen ollut haudassa. Ei Jumalan Pyhä Henki valehtele koska Hän on Totuuden Henki. Pyhä Henki vaikutti 3000 ihmisen sydämissä niin, että he ottivat Pietarin saarnan tosiasiat vastaan ja tekivät parannuksen ja ottivat kasteen ja alkoivat elää uutta identiteettiään Kristuksen omana todeksi.
Vastustajiahan kristinuskolla on aina riittänyt ja tämä pätee myös alkuaikoihin asti. Tiedämme myös, että kristinusko alkoi leviämään vauhdilla. Sitä se ei olisi tehnyt, jos Jeesus olisi yhä ollut haudassaan. Viranomaiset olisivat voineet vain näyttää ruumiin ja koko homma olisi ollut sillä selvä. Ja niinkuin aiemmin kirjoitin eivät asialla voineet olla opetuslapsetkaan, mitä tulee kuviteltuun varkauteen. Hautahan oli hyvin vartioitu. Tätä salaliittoteoriaahan vastustajat alkoivat levittää ja siitäkin Raamattu täysin rehellisesti ja totuudenmukaisesti todistaa. Tällä valheella ei olisi menty kidutukseen ja kuolemaan ja saarnattu sitä ennen parannusta ja elämää mullistavaa evankeliumia ympäri tunnettua maailmaa.
500 veljeä näki ylösnousseen Jeesuksen
Paavali mainitsee 1. korinttilaiskirjeen 15 luvussa, että Jeesus näyttäytyi opetuslasten ja ensimmäisenä tapausta todistavien naisten lisäksi viidellesadalle veljelle, joista moni oli Paavalin kirjeen kirjoittamisen aikaan elossa kuten apostoli itse asian vahvistaa. Jos asia ei olisi ollut totta, olisi hyvin moni pystynyt tarkistamaan tiedon paikkansapitävyyden kyseisiltä henkilöiltä. Jos väite 500 veljestä ei olisi ollut totta, ei korinttilaiskirje olisi saanut hyväksyntää varhaisten kristittyjen keskuudessa, joille tosiasiat olivat elämän ja kuoleman kysymys. Paavali lainasi kyseisessä luvussa vastaanottamansa varhaisen uskonntunnustuksen omaisen katkelman Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Tämän hän todennäköisesti sai vieraillessaan Jerusalemissa muutaman vuoden kääntymyksensä jälkeen, eli kyseessä on todella varhainen, evankeliumeja varhaisempi todistus.
Jotkut ovat epätoivoissaan yrittäneet keksiä typeriä hallusinaatioteorioita selittämään Kristuksen ilmestymisiä seuraajilleen. Hallusinaatiot ovat kuitenkin yleensä yksilöllisiä lyhytaikaisia harhanäkyjä. 500 miestä ei voi saada samaa hallusinaatiota, tämä on täysin mahdotonta! Apostolien teot todistavat, että Jeesus opetti ilmestymiensä lomassa paljon Jumalan valtakunnasta ja söi ja joi apostoliensa kanssa. Toinen asia mikä romuttaa hallusinaatiot, on edelleenkin se fakta, että hauta oli tyhjä. Jos Jeesus olisi ollut hallusinaatio, hän olisi tietysti ollut edelleen haudassa.
Ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia
Kukaan täysijärkinen antiikin ajan kirjoittaja ei olisi laittanut naisia merkittävän tapahtuman todistajiksi, jos olisi ollut tarve vakuuttaa joku fiktiivinen tapahtuma todeksi. Naisen todistusta ei pidetty antiikin aikana pätevänä. Evankeliumien antama todistus ensimmäisistä tyhjän haudan todistajista on yhteneväinen siinä, että ensimmäiset tyhjän haudan todistajat olivat naisia. Pari vuosikymmentä myöhemmin evankelistat eivät olisi maininneet naisia, jos olisi ollut tarve vakuuttaa ihmiset jostain epätodellisesta tapahtumasta.
Sen sijaan ylösnousemuksen ensimmäisten todistajien henkilöllisyydet vahvistavat sitä Jeesuksen toiminnan vallankumouksellista suhtautumista naisiin ja jopa halveksittujen ryhmien naisiin. Jeesus puhui aiemmin toimintansa aikana jopa halveksitun samarialaisen naisen kanssa ja myöntyi toisaalla lopulta pakananaisen epätoivoisiin pyyntöihin saada apua pahan hengen vaivaamalle tyttärelle. Jumala antoi naisille myös kunnian olla ensitodistajina maailmanhistorian merkittävimmässä tapahtumassa.
Kieltäminen perustuu salaliittoteorioihin
Evankelista Matteus kertoo kuinka uskonnollinen eliitti pyrki lahjomaan roomalaisia levittämään tarinaa opetuslasten varastamasta Jeesuksen ruumiista (Matt. 28). Tämä oli halpamainen yritys tyrehdyttää seurakunnan kasvua, joka levisi kun ylösnousemuksen todistajat, apostolit levittivät hyvää sanomaa Pyhän Hengen voimalla. Salaliittoteoria, josta nyt on todella siis kyse, oli elossa vielä noin 60-luvulla, jolloin Matteus todennäköisimmin kirjoitti oman todistuksensa, evankeliumin. Matteuksella oli vahva selkänoja luottaa tosiasioihin.
Yleensä evankeliumien vakuuttavuutta lisää sekin seikka, että niihin on tallennettu myös pahimpien epäilijöiden kommentit. Ei ole kyse siis vain epäilijä-Tuomaasta, vaan Jeesuksen avoimista vihamiehistä. Markus mainitsee kuinka jotkut luulivat Jeesuksen olevan pois tolaltaan. Fariseusten mainitaan väittäneen, että Jeesus ajaisi pahoja henkiä pois pääpaholaisen voimalla. Myöhemmin apostolien teot esittää saddukeukset ryhmäksi, joka ei uskonut enkeleihin tai henkiin. Ja tosiaan tämä Matteuksen mainitsema salaliittoteoria. Evankelistat eivät sorru silottelevaan propagandaan, jossa kaikki esitetään yhtenä voittokulkuna. Karvaimmat tuskan ja epäuskon hetket ja Jeesuksen lähimpien seuraajien pahimmat emämokat ovat tallennettu sensuroimattomana Pyhiin Kirjoituksiimme. Sen vuoksi hyvin moni legendoihin perehtynyt (monen muunkin seikan nojalla) on todennut, että evankeliumit ovat jotain aivan muuta kuin legendoja. Moni muslimioppinut on sitä mieltä, että Raamattu on "pyhien miesten häväistyskirja". Raamattu on realistinen ja perustuu osittain syntisten ihmisten edesottamuksiin. Se on tositapahtumakirja.
Edellisen valossa voimme sanoa, että miten hyvänsä ylösnousemus kielletäänkään, joudutaan jollain tapaa turvautumaan salaliittoteorioihin. Ristinkuoleman jälkeisessä tilanneavaruudessa on vaikea, suorastaan mahdoton tehtävä löytää muuta selitystä seuraaville tapahtumille kuin Kristuksen totinen ylösnousemus.
Evankeliumien kuvaukset sopivan erilaisia, sopivan samanlaisia
Rikosta tutkittaessa kokonaiskuva hahmottuu yleensä silminnäkijöiden todistuksista. Mitä useampi todistaja ja mitä yhtenäisempi, mutta kuitenkin erilaisia persoonallisia vivahteita ja muistikuvia sisältävä raportti, sitä luotettavampi on muodostuva kokonaiskuva tapahtumista. Neljä evankeliumia antaa juuri tällaisen hienon todistuksen. Kaikissa neljässä on keskinäisiä eroavaisuuksia. Joku mainitsee useamman naisen, joku useamman enkelin, joku painottaa Galileassa tapahtuvia ilmestyksiä ja joku taas Jerusalemissa. Mitään sisällöllistä ristiriitaa ei ole. Silminnäkijät painottavat tai muistavat eri asioita eri tavalla.
Jotkut kriitikot ja skeptikot valittavat ns. ristiriidoista kertomusten välillä. Kysymys kuitenkin kuuluu: Jos kaikki ylösnousemuskertomukset olisivat identtisiä, emmekö kuulisikin skeptikoiden valittavan puolestaan siitä kuinka evankelistoilla on joku yksi yhteinen epävarma lähde taustallaan tai he ovat kopioineet toisiltaan? Se joka haluaa torjua Kristuksen ylösnousemuksen vastaansanomattoman tosiasian ja piiloutua todellisuudelta, keksii tietysti mitä tahansa.
Torinon käärinliinan todistus
Tästä aiheesta en intoudu nyt kirjoittamaan paljoa. Mainitsen vain sen, että kyseessä on ehdottomasti vakuuttavin ja vaikuttavin pyhäinjäännös. Pyhäinjäännöksissä ei ole mitään mystistä ja niiden perässä juokseminen ja kuviteltuihin maagisiin voimiin uskominen on typerää, lapsellista ja epätervettä. Useat väitetyt jäännökset ovat sepitettä ja huijausta. Torinon käärinliinasta voin kuitenkin sanoa, että kyseessä on hyvin tutkittu esine. Ja kuinka moni onkaan yrittänyt todistaa sen väärennökseksi. Silti kukaan ei ole pystynyt jäljentämään tapaa, jolla käärinliinoissa olleen miehen kuva on jäänyt liinoihin. Moni onkin sitä mieltä, että vain ylösnousemuksessa tapahtuva lyhytaikainen energiapurkaus on voinut aiheuttaa kuvan käärinliinoihin.
En mene vakuuttamaan, että kyseessä on Jeesuksen käärinliinat. Pidän kuitenkin epätodennäköisenä sitä, että käärinliinoissa ollut rankasti ruoskittu ja roomalaiseen tapaan ristiinnaulittu juutalainen mies on kukaan muu kuin Herramme Jeesus Kristus.
Lisää aiheesta kiinnostuneille tästä linkistä: https://sti.fi/luennot/files/JNM140307.pdf
Ylösnousemus vahvistaa kaikki Kirjoitukset Jumalan Sanaksi
Ylösnousemus on luonteeltaan järisyttävä tapahtuma, jonka voi saada aikaan vain Jumala. Tapahtuma osoittaa meille, että todella maan päällä vaikuttanut Jeesus oli se, mikä hän väittikin olevansa, ja että hänen sanansa kävivät toteen. Hän ei ollut vain hyvä opettaja vaan myös todellinen Jumalan Poika. Eikö olekin järkevää vetää johtopäätös, että koko Raamattu on Jumalan Sanaa? Vahvistihan itse Jumalan Poika kaiken Vanhassa testamentissa olevan ilmoituksen Jumalan Sanaksi vakuuttaessaan täyttävänsä lain ja profeetat ja psalmit. Hän myös sanoi, että niistä ei katoaisi pieninkään piirto. Jeesus myös käytti opetuksissaan ja esim. Saatanan kiusauksia vastaan kamppaillessaan Pyhiä Kirjoituksia. Uuden testamentin jumalallisuus taas pohjautuu siihen, että Jeesus lupasi Pyhän Hengen johdattavan apostolit koko totuuteen, jota he eivät vielä olleet valmiita kuulemaan Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana. Uusi testamenttihan koostuu todistuksista Jeesuksen sanoista ja teoista (evankeliumit) apostolien vastaavista (apostolien teot), apostolien kirjeistä (21 kirjettä yhteensä) ja Jeesuksen Kristuksen itsensä antamasta Ilmestyksestä, joka on koko jumalallisen ilmoituksen finaalinen huipentuma (Johanneksen ilmestys).
Kehotan Sinua miettimään tarkoin suhtautumistasi Raamattuun. On Jumalan arvoa alentavaa väittää, että Hän Kaikkivaltiaana ei olisi ollut kykenevä antamaan luotettavaa tietoa itsestään ja luomiensa ihmisten syntisestä tilasta ja heihin kohdistuvasta pelastussunnitelmasta. Tämä Jumalako ei kykenisi viestintään; Puhumme siis sentään koko maailmankaikkeuden ja meidän itsemme Luojasta! Siksi kehotankin sinua laittamaan hengelliset korvatulpat korville kaikkea sellaista puhetta vastaan, joka yrittää selittää Raamatun jotenkin vajaaksi tai inhimilliseksi Jumalan etsinnäksi tai kulttuurisidonnaiseksi teokseksi. Näiden ajatusten isä on itse Saatana. Häntä meidän on vastutettava ja oltava kuuliaisia oikealle Kuninkaallemme Kristukselle.
Kristuksen vuoksi meillä on pääsy Jumalan, rakastavan Isämme luokse. Meidän lukuisat synnit eivät suinkaan jää oikeudenmukaista rangaistusta vaille. Hyvä uutinen on se, että Jeesus otti meille kuuluvan oikeudenmukaisen rangaistuksen vastaan kärsiessään meidän kaikkien rangaistuksen. Herättäessään Poikansa kuolleista, Jumala osoitti, että uhri on riittävä kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Tuosta uhrityöstä me pääsemme osalliseksi kun uskomme puhuttuun ja luettuun Sanaan, joka osoittaa meidät syntisiksi ja armahdetuiksi. Kristuksen ylösnousemuksen myötä voimme mekin uudestisyntyä Kristuksen aikaansaamana uuteen elämään Hänen omanaan. Ylösnousemuksen kiistattomasta historiallisuudesta huolimatta se kiistetään laajalti. Syntinen ihminen ei halua tulla valoon ja tunnustaa syntejään. Siksi avainasemassa toivottomien tapauksien eli ihmisten osalta, on Jumalan pelastava toiminta. Jeesuskin sanoi: " Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä" (Joh. 6:44). Me olemme kykenemättömiä valitsemaan Jumalaa, Hän valitsee meidät. Älkäämme torjuko Raamatun Sanaa ja sen ihmeellisiä tosiasioita.
Kristuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen myötä, me myös odotamme Hänen paluutaan hakemaan omansa ja tuomaan näkyvällä tavalla valtakuntansa. Odotamme kirkastuvamme Kristuksen kaltaiseksi kuolemattomaan ruumiiseemme ja odotamme sitä kun saamme ylistää Häntä, palvella Häntä ja hallita Hänen, Isän Jumalan ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti uudessa luomakunnassa.
Totisesti nousi!
