Kuka kirjoittaa ja mistä kirjoittaa?
Minä, blogin kirjoittaja, olen Herran Jeesuksen seuraaja ja opetuslapsi. Olen kahden lapsen isä ja yhden vaimon mies ja nykyisin välivuotta viettävä koti-isä. Olen koulutukseltani teologian maisteri ja parhaillaan kirkkomusiikin opiskelija, mutta kuten sanottu, nyt virkani on kotona. Blogia pidän ajan ja inspiraation sallimissa rajoissa.
Se perustavanlaatuinen pääoma, mihin nojaan tässä blogissa, on Jumalan Sanan Totuus Raamatussa. Lukijan ei tule katsoa liikaa oppiarvo-titteliäni. Valmistumisen jälkeen yli pari vuotta sitten tuntui siltä, etten tiedä yhtään mistään mitään. Opintojen loppupuolisko meni jotenkuten suorittamalla vailla minkäänlaista innostusta uusia näkökulmia kohtaan ja ammatillinen suuntautuminen oli täysin hukassa (johon vaikuttivat monet syyt). Vajosin viime vuosikymmenen kuluessa uneliaaseen järkeisuskoon. Mitä tämä tarkoitti kohdallani? Tunnustin Jeesusta huulillani ja pidin Raamattua Jumalan Sanana, mutta rakkaus Herraan Jeesukseen ja Raamatun Sanaan kylmeni. Ajatukseni olivat seurakunnallisessa toiminnassa kiinni muussa toisarvoisessa kuin Herran Sanasta oppimisessa. Raamattu jäi keräämään pölyä välillä pitkiksi ajoiksi, jopa kuukausiksi useamman vuoden ajan. Blogini yksi lähtökohdista onkin tosiasioiden tunnustaminen ja teen sen jo tässä ns. prologissa. Rehellisesti sanottuna kävin läpi penseämmän erämaajakson, että siinä saattoi olla jopa elävä usko vaaravyöhykkeellä. Jumalan omakin voi langeta tai luopua, emme ole vielä perillä.
Mutta Jumala on hyvä, eikä jätä omaksi kutsumaansa uneen ja turmion tielle. Viime vuoden loppukesästä ja syksystä alkoi tapahtumaan asioita, joista kiitän yksin Jumalaa ja annan kunnian yksin Hänelle. Usko ja sen herättämä kuuliaisuus on Jumalan lahjaa ja Hänen vaikuttamaa. Jumalaa saan nöyrästi kiittää siitä, että Hän palautti minut sanansa äärelle. Olen saanut oppia paljon kuuliaisuutta. Tästä kuuliaisuudesta tietenkin lankean välillä niinkuin kaikki ihmiset, elämmehän päivittäisessä anteeksiannossa lyhyin tilivälein. Viime syksynä kuopuksemme syntymän lähiaikoina sydämmelleni laskettiin monien Herran liikkeelle laittamien ajatus ja- ja lukemisprosesseiden kautta tietoisuus lähestyvästä Kristuksen toisesta tulemisesta. Kirjoittaja tunnustaa tässä nyt värinsä suoraan: Herran Jeesuksen Kristuksen näkyvä paluu tapahtuu pian ja siitä tulen myös tässä blogissa muiden aiheiden ohella kirjoittamaan. Joku uskovakin voi todeta tähän: "Ei Jeesuksen toisen tulemisen päivän lähestymistä voi tietää, se tulee sitten kun se tulee". Raamatun Totuuden valossa tähän voi sanoa sekä kyllä että ei. Herra Jeesus käski ovenvartijan valvoa (Markus 13:34). Hän ilmaisi selvin sanoin, että tiedämme kun se on lähellä, vaikkakin tarkka aika on salattu. Tietyt määrätyt asiat tapahtunevat yhden sukupolven aikana. En mene tähän tämän enempää juuri nyt. Tulen osoittamaan tähän aihepiiriin liittyvät asiat paikkansa pitäviksi tarkemmin tulevissa postauksissa, jos Jumala suo minulle elinpäiviä. Blogini vahva nimikandidaatti olikin "ovenvartija", mutta huomasin sen olevan jonkun toisen veljen käytössä, joten päädyin "uloskutsuttuun." Aiemmin mainittu syksyn prosessi johti tietenkin monelta muultakin kantilta uskon ja siinä elämisen syvenemiseen ja vahvistumiseen. Vuoden verran "Herran omassa korkeakoulussa" on antanut enemmän kuin akateemiset opinnot voivat antaa.
Jumala on hyvä ja mestarillinen niin historiallisten prosessien kuin ihmisen henkilökohtaisen vaelluksen ohjaamisessa. Hän on kääntänyt aiemmin harharetkenä pitämäni opinnot edukseen. Yliopistosta tarttui kuitenkin jonkinverran työkaluja kriittiseen ajatteluun ja argumentaation ja ajatusrakennelmien arvioimiseen. Tässä elämämme todellisuudessa kohtaamme monenlaista vaikuttamista, myös ideologista vaikuttamista, joka puetaan objektiiviselta ja puolueettomalta näyttävään akateemiseen asuun. Minua ei voi niin helposti viilata linssiin tällaisella tieteellisellä puheella tai kirjoituksella, koska olen tämän akateemisen myllyn käynyt itse läpi. Toisaalta myös Herran omassa korkeakoulussa on auttanut se, että minulla on entuudestaan jotain tajua mm. alkukielistä, Raamatun tutkimuksesta, oppihistoriasta ja kirkkohistoriasta. Näin ollen omissa henkilökohtaisissa - paremman sanan puutteessa - tutkimusprojekteissa näistä aihepiireistä saadusta esiymmärryksestä on ollut ja on hyötyä. Lisäksi vain Herra tietää miten tulen aiempaa akateemista tutkintoani hyödyntämään.
Niinkuin sanottu: Nykyään opiskelen kirkkomusiikkia. Urut ovat upea soitin ja Herra on tuottanut monien armoitettujen välikappaleidensa kautta upeaa äänimaailmaa kautta kirkkohistorian. Musiikin edellytykset ovat luomakuntaamme sisäänrakennetut ja tätäkin puolta on kiehtova tutkiskella ja harjoitella soiton, laulun ja musiikinjohdon keinoilla. Tosin minulla, jos monella muullakin kirkon virkaan tähtäävällä on tietenkin luonnollinen huoli siitä kuinka kauan nykyisen kehityksen huomioiden voidaan kirkkoamme kutsua kodiksi, jossa Raamatun Sanan Pyhänä pitävä Herran opetuslapsi voi elää ja opettaa terveen opin mukaisella tavalla.
Välillä tulee väkisinkin kirjoitettua hieman vaikeaa tekstiä, myönnän. Itse haluaisin pyrkiä tässä blogissa mahdollisimman vähän käyttämään kielipeliä, joka aukeaa vain teologeille tai siitä erityisellä tavalla kiinnostuneille henkilöille. Aina tämä ei onnistu. Tätä blogia en ole siis tosiaankaan tarkoittanut vain teologeille tai siitä kiinnostuneille. Pyrin välttämään ns. kammioteologiaa, jossa pyörittelen käsitteitä ja ajatusrakennelmia vailla kosketusta konkreettiseen elämäämme ja aikaamme, jota eletään. Herramme Jeesus valitsi ensimmäisiksi evankelistoiksi galilealaisia kalamiehiä. Olen tullut yhä enemmän siihen tulokseen, että evankeliumin asiassa akateeminen oppineisuus ei ole etu, asia on monesti paremminkin päinvastoin. Akateeminen oppinut on hyvin monesti saanut rautaisan annoksen länsimaisen tieteen myyttisistäkin käsityksistä. Kyllä, vain, tulen blogissa myös vahvasti kyseenalaistamaan ajatuksen siitä, että viisaus asuisi yliopistoissa, erityisesti nykyaikana. Akateemisia kristittyjä tarvitaan erityisesti siinä, että pystytään puolustamaan kristillistä totuutta akateemisesta maailmasta vyöryvää hyökkäystä vastaan. Järjen aluetta ei tule jättää ateisteille. Erityisesti kun tiedämme, että kristinusko on vaikuttanut hyvin paljon myös älylliseen kulttuuriimme ja ollut merkittävä alullepanija tieteellisessä vallankumouksessa vastoin yleisessä keskustelussa, oppikirjoissa ja mediassa esiintyviä myyttejä järjen ja uskon vastakkainasettelusta. Itse en ole lainkaan tiedevastainen. Ongelmana on vain, että tiettynä aikana tietyt ihmiset alkoivat luulemaan ihmisen järjestä liikoja, ja tämä on yksi luopumuksen hedelmistä, jota nyt raskaasti erityisesti länsimaissa korjataan. Tiede on hyvä työkalu kunhan sitä käytetään työkaluna eikä ateistisen eli jumalaakieltävän maailmankatsomuksen pönkittäjänä. Tästä lisää joissakin postauksissa.
En pysty ylipäätänsä takaamaan, että postaukseni olisivat helppolukuisia, vaikka siihen joskus pyrinkin. Itse en voi aina sille mitään, että kirjoitan kuin yliopistohenkilö, vaikka pyrkimyksenäni on tulla enemmän galilealaisen kansanmiehen kaltaiseksi.
Ja: Jos lukija odotti, että blogini keskittyy koti-isän kommelluksiin sormiruokailuineen ja kakkavaippoineen, niin hän tulee pettymään. Valitan.
Mihin kirjoittaja tähtää?
Tämän blogin postaukset kohdistuvat suoraan tai vähintään sivuavat kristillistä todellisuutta, jossa elämme. Aiheet ja tyyli voi vaihdella laidasta laitaan inspiraation mukaan (jossa toivottavasti Herran Henki vaikuttaa). Skaala on sikäli valtava, että voin kirjoittaa hyvin monesta aiheesta taivaan ja maan välillä. Jokaista (tai ainakin lähes) kirjoitusta tulee kuitenkin laveasti yhdistämään seuraavat tarkoitukset, joita en ole listannut tietenkään mihinkään tärkeysjärjestykseen:
1. Ensinnäkin tarkoitus olisi kirjoituksillani herättää ihmisiä siihen todellisuuteen, millaista aikaa elämme, arvioida tämän hetkisiä ajanilmiöitä, ennakoida ja spekuloida mihin maailma menee, mitä Raamattu siitä puhuu, miten meidän kristittyinä tulisi toimia, miksi kannattaa kääntyä kristityksi Herran Jeesuksen seuraajaksi nyt heti.
2. Lisätä luottamusta Raamattuun erehtymättömänä Jumalan Sanana erityisesti sen historiallisen tarkkuuden ja rehellisen kuvauksen suhteen ja myös ennustavan profeetallisen Sanan suhteen, joka on länsimaissa pitkälti laiminlyöty hyvin tärkeä ulottuvuus Raamatussa.
3. Laittaa myös nähtäville kirjoitettuun muotoon, niitä asioita, joita Herra on avannut muille Raamattuun pitäytyville kristityille ja minulle itsellenikin Raamatusta. Armo Herrassa Kristuksessa on varsin yksinkertainen asia, mutta mitä siinä armossa eläminen tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita, siinä on enemmän pohtimista.
Laaja aiheskaala ei tarkoita sitä, että tavoitteenani olisi laittaa halki, poikki ja pinoon kaiken mahdollisen kristinuskoon viittaavan tai ylipäätänsä minkään isomman aihekokonaisuuden. Joka tällaiseen luulee pystyvänsä, uupuu ja pettyy raskaasti. Ei ylipäätänsä minkään systemaattisen esityksen laatiminen ole minun juttuni lainkaan erityisesti nyt kun teen tätä "rajoitetusta ruutuajasta" käsin. Apostolitkin kirjoittivat kirjeensä tarpeesta käsin toimien myös kentällä arkisessa työnteossa. Saman teen minäkin, enkä vertaa tällä rinnastuksella itseäni näihin suurenmoisiin Jumalan miehiin, vaan tarkoitus oli, no kyllä te tiedätte!
Mihin kirjoittaja sitoutuu?
Sitoudun Jumalan Sanaan eli Raamattuun ja uskon sen olevan itsessään riittävä ja koko totuus. Tiedostan, että Herran Jeesuksen seuraajan on hyvä tietää edes vähän siitä, mitä Raamatusta on aiempina vuosisatoina sanottu ja otettava opetukset ja tunnustukset vakavasti. Tiedostan yhtä lailla, että kirkkokuntiin on aina välillä pesiytynyt isokin määrä erilaisia ihmislähtöisiä oppeja, jolloin ollaan ajauduttu kauaksikin Raamatusta. Siksi tarvittiinkin uskonpuhdistusta. Nämä seikat eivät syö tuumaakaan pois Raamatun Sanan ehdottomasta Totuudesta! Päinvastoin, varoittaahan Raamattukin nimenomaan ihmisperäisistä perinnäissäännöistä ja eksyttäjistä, joita tulee myös seurakunnan omiin joukkoihin. Sitä tekee niin Jeesus kuin apostolit. Siksi uskonkin ns. jatkuvaan uskonpuhdistukseen, joka ei tarkoita uusien ilmoitettujen totuuksien toitottamista vaan vanhojen ja apostolisten näkemysten kaivamista naftaliinista. Siinä missä on syntisen aina uudelleen tultava Kristuksen luokse, on meidän seurakuntinakin, mihin sitten kuulummekaan, palattava aina yhä uudelleen Raamattuun. Tässäkin on toisaalta oltava varovainen. Ylilyöntejä on Raamattuun palaamisessakin tehty. On vaarallista väittää, jota välillä kuulee, että alkuperäinen kristinusko olisi alkanut turmeltumaan jo ensimmäisillä vuosisadoilla apostolisten isien ja kirkkoisien aikana. Varhaiset uskontunnustukset perustuvat vahvasti Raamattuun. Kolme ensimmäistä vuosisataa uskoa ja uskovia todella koeteltiin välillä pitkiäkin aikoja vainojen ahjossa ja harhaopit torjuttiin päättäväisesti. Erityisesti kolmena ensimmäisenä vuosisatana kristityt saivat osansa Kristuksen kärsimyksistä. Tämä on hyvä pitää mielessä. Silloin oikea apostolinen käsitys ja esim. Raamatun kaanonin (Raamatun lopullinen kirjakokoelma) rajat eivät olleet akateemista puuhastelua vaan elämän ja kuoleman kysymys.
Perustus on siis laskettu ja se on Kristuksessa, profeetoissa ja apostoleissa eli Raamatussa. Me rakennamme sen päälle, mutta "ei yli sen mitä on kirjoitettu"(1.Kor 4:6). En siis halua myöskään ottaa itselleni tietynlaista hengellisen "freelancerin" taakkaa.Vierastan sellaista äärimmilleen vietyä yksilökeskeistä Raamatuntulkintaa, jossa sanoudutaan irti kaikesta aiemmasta jopa klassisista kristillisistä uskontunnustuksista ja luodaan oma oikeaoppinen kertomus, mitä Raamatussa ihan oikeasti sanotaan. Sitoudun itse klassisiin kristillisiin uskontunnustuksiin ja ylipäätänsä näen, että kirkon jatkumossa on monia hyviä asioita, joita ei tule uudelleentulkita. Olen kuulunut lapsesta asti evankelisluterilaiseen kirkkoon ja näillä näkymin olen työllistymässä siihen myös. Identiteettini on kuitenkin enemmän "Herran Jeesuksen opetuslapsi" kuin "luterilainen". Uskonpuhdistaja itsekin olisi tyytyväisempi tähän identiteettiin; ajatella, jos hän tietäisi, että näinkin laajat kirkkokunnat kantavat hänen nimeään! Itse uskon, että todellinen Herran seurakunta ylittää kirkkokuntien rajat ja että kaikki kirkkokunnat pitävät sisällään enemmän tai vähemmän niitä, jotka ovat vain kristityksi itseään kutsuvia, mutta myös niitä, jotka ovat aidosti vedestä ja hengestä uudestisyntyneitä kristittyjä. Herramme alkuperäinen tarkoitus oli yksi ja pyhä apostolinen seurakunta! Todellisen seurakunnan rajat määrittelee itse Herra, joka näkee jokaisen sydämeen. On selvää, että jokaisen vilpittömänkin Jumalan Sanaan nojaavan opetus hairahtuu jossakin kohdin, koska kaikki ihmiset ovat vajavaisia. Jokaisen kirkkokunnan tunnustuksissa ja opetuksissa on myöskin vajavaisuuksia. Sen sijaan profeettojen, apostolien ja itsensä Jeesuksen Kristuksen antama erityinen ilmoitus Raamattu on erehtymätön.
Mitä vielä lopunaikoihin tulee: Viimeiset ajat ja Kristuksen paluuta edeltävien tapahtumien kuva nimittäin täydentyy sitä mukaa, mitä lähemmäksi Herran päivää mennään. Historian toteutuminen paljastaa meille mitkä profeetallisen sanan tulkinnat osuvat kohdallensa vai onko toteutuma sellainen, jota kukaan tulkitsijakaan ei ole hoksannut. Esimerkkinä tästä on Israelin paluu maailman kartalle fyysisen kirjaimellisesti. Vanhojen kirkkojen valtavirta ja varhaiset uskonpuhdistajatkin näkivät Israeliin liittyvät ennustukset tarkoittavan uuden liiton seurakuntaa vertauskuvallisena puheena. Muutamat harvat profetoivat Israelin paluun olevan fyysisen kirjaimellinen. 1900-luvun alkupuolen ja puolivälin tapahtumat osoittivat, että osa lupauksista koskien Israelin entisöimisestä täyttyivät fyysisen kirjaimellisesti. Tässä asiassa olemme siis viisaampia kuin aiempien vuosisatojen Raamatun selittäjät. Danielin kirjassa todettiin, että kirja sinetöitiin lopunaikoihin asti (Dan. 12:4). Lopunajat ovat tietyllä tavalla alkaneet jo 2000-vuotta sitten kun Kristus astui taivaaseen ja seurakunta perustettiin ja Pyhä Henki vuodatettiin. Danielille puhunut enkeli kuitenkin totesi. "Monet harhailevat (tai juoksevat), mutta tieto lisääntyy." Kristuksen paluuta kohti meidän tietomme toteutumattomasta profeetallisesta Sanasta täydentyy. Uskontunnustuksen peruskohdasta, joka puhuu Kristuksen paluusta tulemaan herättämään elävät ja kuolleet ja viimeisen tuomion toteuttamisesta, ei tule tietenkään sooloilla milliäkään oikealle eikä vasemmalle. Edellämainitusta vallitsee Raamattuun pitäytyvien kristittyjen keskuudessa, kuuluvat sitten mihin kirkkokuntaan tahansa, liikuttava yksimielisyys. Yksityiskohdissa paluuta edeltävistä tapahtumista järjestyksineen ja ajoituksineen on tulkintojen kirjo melkoinen nykyään, mutta jo kirkkoisienkin aikaan oli erilaisia näkemyksiä. Mutta tämän ei pidä antaa kyynistää, niin kuin sanottu: "Tieto lisääntyy" (Dan 12:4).
Kristuksen paluuta edeltävät synnytystuskat tihentyvät merkittävästi loppua kohti mentäessä. Samaan aikaan tiedämme, että profeetallisessa sanassa on paljon arvoituksellisia asioita, jotka kirkastunevat vasta niiden ollessa aivan ovella tai parhaillaan toteutumassa. Niinpä lopunaikoja tarkasteltaessa on välillä luettava Raamattua toisella silmällä ja ajankohtaisia artikkeleita, sanomalehtiä, uutisia ja kirjoja toisella silmällä.( Ensimmäinen koettelee jälkimmäisiä eikä päinvastoin!) Tässä on varaa spekulaatioille kunhan ei sorru siihen virheeseen, että alkaa laskemaan tarkkoja päivämääriä tai ala tekemään omista havainnoista jotakin opinkohtaa tai oikean uskon mittaria. Kaikilta muilta kristityiltä ei tule myöskään vaatia samanlaista kiinnostusta lopunaikoihin liittyvään spekulaatioon, mutta tätä ns. ovenvartijan kutsumusta ei tule myöskään kenenkään vähätellä! Itse pyrin välttämään omissa postauksissa minkäänlaista oman oikeassa olemisen pönkittämistä lopunaikojen yksityiskohtien kustannuksella. Lopunaikojen vuoksi ei kannata eikä saa lahkoutua!
Jos tämä blogi auttaa jotakin ihmistä ja vahvistaa edes hivenen verran uskoa Jumalaamme ja Hänen Sanaansa, niin en perustanut sitä turhaan. Samoin on hienoa, jos joku uskosta osaton alkaisi edes hieman näitä tekstejä lukiessa miettimään...
Uskoontulemisen vaikuttaa yksin Jumala. Uskon torjumisessa ihminen on kyllä aktiivinen. Toivon, että tämä blogi voi edes hiukan auttaa siinä, että torjunnan tilalle tulisi avoimempi asenne, jolloin Jumala pääsee vaikuttamaan.
Olen vajavainen ihminen, joten en ole kaikessa oikeassa, mutta en väärässäkään.
Siunausta lukijalle!
