Voisiko yhteinen koettelemus lähentää kaikkia uskovia?
Tiedän uskonvainojen olevan kasvavaa todellisuutta myös länsimaissa. Näin Raamatun selkeä profetia meille kertoo. Kaikki kansat joutuvat tulemaan vihatuiksi Jeesuksen nimen tähden. Tiedän tämän ja olen siihen henkillökohtaisesti valmis. Kyllä minulla huoliakin on, olen näet ihminen. Tottakai haluan erityisesti läheisteni säästyvän raskailta asioilta. Toki luotan Jumalaan, joka on luvannut, ettei mikään koetus tulisi ylivoimaiseksi. Tiedän toki, että Pietari pitää kristittynä kärsimistä iloittavana asiana. (1. Piet. 4:13-14) Jeesuksen ja apostolien liittäessä vainot hyvin luonnollisena osana kristityn elämään, olen itse asennoitunut siihen, että otan vastaan sen ajan mikä meille annetaan. Toisaalta odotan erittäin innokkaasti rakkaan Jeesuksemme paluuta kirkkaudessaan tutkien samalla aktiivisesti aikain merkkejä. Kasvavat vainot maailmalla, tyrannian nousu, Israel, ympäristökatastrofit ja yleinen laittomuus (vain muutamia mainitakseni) ovat vahvoja merkkejä tämän maailmanajan loppumisen läheisyydestä, joten tämäkin nostattakoon kaikkien uskovien rohkeutta. Meitä näet kehotetaan itse Jeesuksen toimesta nostamaan päämme, kun nämä tapahtumat alkavat. Siitä tiedämme, että vapautuksemme on lähellä. (Luuk. 21:28)
Näen niin todellisena asiantilana sen, että ilmapiiri länsimaissa on muuttumassa todelliselle Raamatulliselle kristillisyydelle todella myrkylliseksi, aivan nyt koko ajan silmiemme edessä. Ei tule ajatella heti mielikuvia muinaisesta Roomasta, jossa kristittyjä heitettiin leijonien eteen. Mahdollista läitulevaisuuden vainoa voi olla tiettyjen käsitysten julistaminen laittomiksi seurakunnissa sakkojen ja vankeuden uhalla, vainoa on tuttaviemme ja naapuriemme mahdolliset vihamieliset asenteet ja siitä seuraavat ilmiantamistoimet, jotka kovenevat raamatullisen kristillisyyden ja yleisen mielipiteen loitonnettua toisistaan niin paljon, että edellinen leimataan laittomaksi ääriajatteluksi. Jeesus ei ole luvannut seuraajilleen vainoista vapaata elämää. Päinvastoin, Herra joutui aikansa yhteiskunnan ja uskonnollisen eliitin vainoamaksi. Hänen todellisten seuraajiensa tie ei ole erilainen kuin Herransa. Jos maailma tykkää meistä, sitten olisi oltava huolissaan.
Uskon, että tulevaisuudessa tietyt kirkkokunnat, erityisesti isot instituutiot, jatkavat olemassaoloaan mukautuen ympäröivään antikristillistyvään yhteiskuntaan. Uskon näin tapahtuvan, vaikka toivon asioiden olevan toisin. Toki olisi kaiken tulevan kannalta helpompaa, että esim. koko ev. lut, kirkko seisoisi yhdessä rintamassa turvaten Herraan eikä yhä vihamielisempään yhteiskuntaan. Nyt kehitys vaikuttaa menevän toiseen suuntaan. Tämä kehitys johtaa vähitellen porttokirkko järjestelmään.
Sen sijaan uskollisille Jeesuksen seuraajille koittaa inhimillisellä mittarilla raskaat ajat. Raskaissa ajoissa voi olla kuitenkin suuri siunaus. Jumala näet toimii heikkouden keskellä, heikkojen kautta. Kun seurakunta on inhimillisesti heikko, tule Jumalan voima näkyviin. Tavallaan nimikristillisyyden aika tulee olemaan siinä mielessä ohi, sillä uskollisissa seurakunnissa eivät viivy enää sellaiset, jotka käyvät niissä perinteiden tai tapojen vuoksi. Painostuksessa kestävät vain ne, joiden sydän on ollut Jumalan sanalle sitä kylväjävertauksen hyvää maata.(Matt. 13) Uskon myös vainojen aikana keskinäisen rakkauden ja toisen asian ajamisen tärkeyden nousevan esille, kun tukea ei tule enää yhteiskunnalta samalla tavalla. Yhteiskunnan muuttuessa vihamieliseksi, tulee tuki uskon siskoilta ja veljiltä, seurakunnalta ja ennen kaikkea hyvin läheiseksi tulleelta Taivaalliselta Isältä. Uskon, että tässä tilanteessa Jumalan johtamana hajaannus uudestisyntyneiden kesken vähenee ja seurakunta yhdistyy keskinäisessä rakkaudessa kohti raamatullista mallia eli Yksi lauma ja Yksi Paimen. Jo nyt pitkään vainottujen sisarten ja veljien tilanteesta maailmalla on tihkunut sellaisia merkkejä, että Jumala on todella läsnä ja vahva ja voimallinen tuki inhimillisen heikkouden keskellä. Sitä Raamattukin lupaa. Vainotussakin seurakunnassa on toki edelleen syntisiä ihmisiä. En maalaile sellaisia pilvilinnoja, että kaikki vapaiden suuntien tai vanhojen kirkkojen ja luterilaisten väliset oppierimielisyydet vain katoavat, vaikka sitä sydämestäni toivonkin. Uskon kuitenkin, että vainot lisäävät keskinäistä rakkautta..
Olen tietoinen siitä, että jotkut saarnaajat, jotka toimivat ns. freelancereina kirkkokunnan ulkopuolella ja jotka myös surevat itseni tavoin hajaannusta, yrittävät saada uskovia jättämään rekisteröidyt yhdyskunnat ja palaamaan ns. alkuseurakunnan malliin. Näen kuitenkin tässä ongelmia enkä vähiten siksi, että emme tiedä läheskään kaikkea alkuseurakuntien malleista. Ensinnäkin, jos esim. kuvitteellisesti minä, tämän blogin kirjoittaja, alkaisin aktiivisesti toimimaan seurakuntien ulkopuolella, olisin itse ikäänkuin lahkolainen. Tällaisessa toiminnassa on vaarana lipsua lihallisuuden puolelle. Lahkoissa on aina se vaara, että opetukselliset juuret katkeavat, ja jäädään ns. omaan pussiin oman tulkinnan ja sydämen äänen varaan. Tällöin on myös vaarana henkilökeskeisyys. Itse kehottaisin itse kutakin pysymään siinä kirkkokunnassa tai seurakunnassa, missä on tällä hetkellä, ja vaikuttamaan Hengessä ja rukouksissa sen yhteisön parhaaksi vielä kun voi. Toki ymmärrän niitä, jotka eroavat luopuneemmista yhteisöistä. Heitäkin kehotan liittymään johonkin muuhun yhteisöön, koska uskominen on vaikeaa ilman yhteyttä seurakuntaan. Kehotan myös vaalimaan hyviä veljellisiä suhteita niihin sydämen uskoviin, jotka palvelevat samaa Herraa, mutta kuuluvat toiseen kirkkokuntaan. Jos olet varma heidän olevan väärässä jostakin asiasta tai tulkinnasta, voit rukoilla Herralta viisautta heille ja itsellesi, (koska voit olla itsekin väärässä). Älä kuitenkaan kiinnitä sydäntäsi lopullisesti siihen rekisteröityneeseen seurakuntaan, jossa olet. Itse Jumalan todellista seurakuntaa sinun ei tarvitse koskaan jättää.
Jumala, joka ohjaa historian kulkua voi sallia tilanteen kärjistyvän siihen pisteeseen, jolloin Hyvän paimenen ääni vaiennetaan kokonaan rekisteröityneistä yhdyskunnista. Milloin tämä tapahtuu täällä hyvinvoivassa lännessä, en tiedä. Omana syntymävuonnani kolmekymmentä vuotta sitten ja oikeastaan vielä kymmenenkin vuotta sitten olisi ollut kaukainen paha uni, että joku saisi syytteet Raamatun tekstien vuoksi. Nyt se on todellisuutta. Kukaan ei olisi vielä kuvitellutkaan, että ihmisiä aletaan erottelemaan henkilökohtaisten terveystietojen perusteella. Tiedän toki, että passeja ei vielä sovelleta tätä kirjoittaessa seurakunnissa. Sellaisia ajatuksia on jo väläytelty kuitenkin. Viimeisen parin vuoden aikana trendi on valitettavasti ollut siihen suuntaan, että utopialta ja jopa harhaiselta salaliittoteorialta kuulostava asia tulee kuin tuleekin todelliseksi muutaman kuukauden viiveellä. Jäämme odottamaan ja vastustamme haitallista kehitystä rakkauden hengessä ja totuudessa.
Kun raamatullinen kristillisyys julistetaan aikanaan laittomaksi, on mentävä ns. maan alle. Silloinen seurakunnallinen muutos ei ole näin lihan teko, vaan Jumalan sallima muutos. Se voi olla myös ns. jumalallinen uskonpuhdistus kun ahdistuksien keskellä kestää vain se, mikä on oikeasti tärkeää seurakunnassa. Jumala on luvannut, että Hänen seurakuntaa eivät tuonelan portit voita. Jumala on tehnyt selväksi, että seurakunta on pelastettujen yhteisö ja pysyy maan päällä siihen asti, että Herra tempaa omansa oikeaksi katsomallaan hetkellä itseään vastaan tuuliin ja pilviin. Annetaan Herran olla myös seurakunnallisten muutosten Herra, eikä hätiköidä lihassa, jolloin pahimmillaan lahkoudumme entistäkin pahemmin.
Hairahtuminen ja erehtyminen eivät kuitenkaan vie meiltä pelastusta, etenkään kun pidämme itsemme nöyrällä tunnolla Jumalan edessä lyhyin tilivälein lihallisuuttamme katuen ja sitä vastaan taistellen. Pidempiaikainen lihallinen toiminta ilman katumusta murehduttaa kovasti Jumalan Henkeä. (Ef. 4:31) Ikävä asia lihallisessa käytöksessä on tietenkin se, että haitta tulee myös niille lähimmäisille, joille meidän uskovien pitäisi todistaa keskinäisellä rakkaudellamme olevamme Jeesuksen opetuslapsia. Nähdessään uskovissa kiistaa ja eripuraa saattaa joku jumalaton todeta, että ”eipä Jeesus taida mikään hyvä tyyppi olla kun sen seuraajatkin ovat tuollaisia”.
Oma rukoukseni on, että todellisten uskovien keskinäinen rakkaus lisääntyisi. Nyt näyttää välillä melko surkealta koronan, rokotteen ja passin repiessä raastavalla tavalla ihmisiä erilleen. Ehkä keskinäisestä rakkaudesta olisi syytä tehdä kestorukousaihe. Ehkä silloin asiaa mielessä pitäen, itse kukin saisi omaan toimintaansa juurrutettua rakkaudellisen asenteen koskien sekä Jumalan Sanan Totuutta että lähimmäistä, kumpaakaan unohtamatta. Näin olisi paljon parempi odotella Herraa, joka tulee todella pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti