Karismaattinen saarnamies myöntää olleensa väärässä

 Nostan hattua Leo Mellerille! Harva kristitty saarnamies erityisesti karismaattisissa piireissä myöntää olleensa väärässä tai opettaneensa väärin. Meller tekee Radio Dein haastattelussa tiliä amerikkalaisen kristillisyyden vaikuttamista ylilyönneistä ja sisäisen visionsa ohjaamista sielullisista profetioista tai Sanan tulkinnasta. (Katkelmia haastattelusta Seurakuntalainen.fi artikkelissa.) Mellerillä on ollut aikanaan epäilemättä hurskas ajatus täyttää Suomen maassa vallinnutta tyhjiötä, sillä suurin ja näkyvin kristillinen yhteisö ev.lut. kirkko ei juuri avaa Raamatun profeetallista sanaa. Ja monesti silloin kun joku pastori yrittää avata jotakin, se on korkeintaan ympäripyöreetä tutkiskelua, joka ampuu mystistä usvaa kirkkaan Raamatun profetian tilalle. Sitten ovat vapaatsuunnat, joissa moni puhuu mielellään lopunajoista, mutta käytännössä tulkinnat ovat usein omien liikkeiden käsityksien Pyhän Hengen sateiden tai herätysten korostusten, menestysteologian ja sielullisten nykyajan profeettojen ajatusten hapattamia. Raamattu ei kuitenkaan anna meille näkymiä "toisesta helluntaista" vaan suuresta luopumuksesta ennen antikristuksen aikaa. (2. Tess. 2).

Mellerin omintakeinen lisä edelliseen oli vielä kaiken mahdollisen alkaen 70-luvun öljykriisistä ja päättyen Trumpin presidenttiyteen kaiken kytkeminen omien visioiden perusteella Raamatun profeetalliseen jatkumoon. Amerikkalaisen esikuvansa Hal Lindseyn vanavedessä Meller ennusti Jeesuksen takaisintuloa vuonna 1988, koska Israelin itsenäistymisestä 1948 oli kulunut neljäkymmentä vuotta. Myöhemmin ennustus siirtyi vuoteen 2018. Ei toteutunut ei...

Meller tekee täysin oikein tiliä myös menestysteologiastaan. Muistaakseni hän suosi melko ankaraakin opetusta kymmenyksistä. Lompakko myös lihoi enemmän kuin arkkipiispalla. Raha oli ja on menestysteologiassa merkki Jumalan suosiosta. Sellaiset nykyajan väärät profeetat kuten Patmoksenkin joskus Suomeen kutsuma Benny Hinn omistavat jopa yksityiskoneen. Nyt tiliä tehdessään toivon, että Meller vaikuttaisi myös Kuvan ja Sanan verkkokauppaan, sillä seurauksella, että sieltä lentäisivät mäkeen esim. Joyce Meyerin menestysteologiset opukset, joita sivut kaupittelevat kävijälle ensimmäisten joukossa. Mainitsemassani kirjakaupassa on paljon hyvää, mutta joskus on vaarana, että”pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan”. Menestysteologia ja äärikarismaattisuus ovat vakavia eksytyksiä ja ne jäävät ehkä perusluterilaisilta huomaamatta, koska taistelu isossa kirkossa on enemmän liberaaliteologian jäätävää alihengellisyyttä vastaan kuin ylihengellisyyden polttavaa tulta vastaan. Vapaissa suunnissa tilanne on kuitenkin toinen. Lisäksi kulttuurisota ja politisoituminen vaikuttavat klusteroitumiseen tai ryhmäytymiseen ja ”kavereiden saantiin”. Moni kansalliskonservatiivi (kuten Patmoksen Juha Ahvio) on omaksunut oikeistolaisia näkemyksiä. Siksi kovasti ollaan kristisoimassa mm. maahanmuuttoa, kehitysapua ja vapautuksen teologiaa, mutta mm. menestysteologiaa ja äärioikeistoa katsotaan sormien läpi. Näin ei saa olla!

Miksi kirjoitan pidempään on se, että Mellerillä on vaikutuksensa minun historiassani. Mellerin persoonallinen ja hypnoottinen ääni kaikui stereoistamme usein siinä vuosien 2005-2006 paikkeilla. Tuona aikana ennen rippikoulu-ikää minulla oli vaihe jolloin kiinnostuin valtavasti lopunajoista osittain Mellerinkin mielenkiintoisten puheiden myötä. Pohdin pedon merkkiä, kolmatta temppeliä, ylöstempausta, Israelia ja googin ja harmageddonin sotia . En toki teinipoikana osannut kovin hyvin koetella näkemyksiä, koska ei kirkon papit olleet sellaisista puhuneet. Vasta myöhemmin aikuisempana tajusin, mistä lähteistä Mellerin opetukset koostuivat. Näin jälkikäteen ajateltuna niissä oli paljon hyvää niiltä osin, jotka avasivat puhtaasti Raamattua kirjaimelliselta pohjalta. Mutta seassa oli myös liikaa muuta sielullista. Myös omat luterilaiset, mutta muuten sielultaan yhteiskristilliset (kuten minäkin) ja uskovat vanhempani kyllästyivät ja alkoivat kriittisemmin suhtautumaan esim. Radio Dein "Maan ja taivaan väliltä ohjelman antiin - siis niihin joissa Meller oli äänessä. Myöhemmin saatuani enemmän "kaikkea epätervettä amerikkalaista" välttävää ruisleivänomaista luterilaista opetusta, omaksuin enemmän muita tärkeitä perusasioita ja lopunajat jäivät pois mielestä ja palasivat vasta uskoni merkittävän uudistumisen hetkellä syksyllä 2019. Päädyin myös kolme vuotta sitten koettelemaan sitäkin koulukuntaa, jota Meller kannatti ja kannattaa (pois lukien menestysteologian eksymykset ja sisäiset toteutumattomat visiot). Kristityn tulee kaiken koetella Jumalan Sanalla ja kieltää itsensä ja alistaa kaikki "ismit" ja "logiat" ja maailman äänet Jumalan Sanan kuuliaisuuteen. Pidetään se mikä on hyvää ja mikä avaa Raamattua ja annetaan Raamatun selittää itse itseään.

Meller on palannut Raamattuun ja katuu monia ylilyöntejään ja suree sitä, että arkistot ovat pullollaan hänen vanhoja puheitaan. Oppikaamme tästä! Tarkkaillaan sanojamme, ovatko ne Jumalalta. On vartioitava puheitamme ja kirjoituksiamme, jotta emme joutuisi myöhemmin katumaan. Netistä ja arkistoista ei vain kaikkea saa pois.

"Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskuilla suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän!" (Jaak. 3:5)

Yrittäkäämme sanoillamme välittää Jumalan pyhyyttä, totuutta ja rakkautta Kristuksessa!

Herra, aseta vartija suulleni, pane vartio huulteni portille. (Ps. 141: 3)

Kuninkaalliset hautajaiset ja vielä suuremmat juhlat

Kristillistä uskoa puolustanut velvollisuudentuntoinen Kuningatar Elisabet II haudattiin vähän aikaa sitten (Tämän kirjoituksen julkaisusta eilen 20.9.2022. Julkaisin kyseisenä iltana tekstin facebook-seinälläni). Rauha hänelle! On ollut koskettavaa nähdä Hänen tärkeytensä Kansainyhteisön ihmisille. Vielä hienompaa on, että kuningatar oli valinnut erittäin puhuttelevat tekstit hautajaisiinsa. Raamatun sana ei tyhjänä palaa (Jes. 55:11). Puoli maapalloa kuuli juuri evankeliumin ja väkevää tekstiä viimeisistä tapahtumista ja Kristuksen ylösnousemuksesta kuninkuudesta ja voitosta kaikkien maailman valtojen yli ja näkymiä iankaikkisuuteen.

Kokonaisuus oli myös näyttävä niin visuaalisesti kuin auditiivisesti. Hautajaistapahtuma kokosi ennennäkemättömän määrän maailman johtajia Westminster Abbeyn katedraaliin. Protokolla oli tarkkaa. Toteuttajat olivat huipppuluokan ammattilaisia mm. sotilaissa ja soittajissa. Myös kallista materiaalia oli liikkeellä. Mittaamattoman arvokas kruunu säihkyi arkun päällä.

Tapahtuma kaikessa loistossaan kalpenee kuitenkin erään toisen rinnalla, joka on vielä tulossa. Kun kaikki – koko maailma - on tehty uusiksi, tapahtuu juhlat, joihin myös saapuvat maailman kalleudet ja loisto.

”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, ja Karitsa. Kaupunki ei tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Kansat vaeltavat sen valossa, ja maan kuninkaat tuovat sinne loistonsa. Sen portteja ei suljeta päivällä, ja yötä siellä ei ole. Sinne tuodaan kansojen loisto ja kalleudet. Eikä sinne pääse mitään epäpyhää, ei ketään iljettävyyksien tekijää eikä valehtelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan. ” (Ilm. 21:22-27)

Ero tänään tapahtuviin megahautajaisiin on merkittävä. Silloin ei tulla katedraaliin tai muuhunkaan temppeliin. Jumalan ei tarvitse rajata Kaikkivaltiasta ja Pyhää läsnäoloaan enää yhteen paikkaan. Pyhä Uusi Jerusalem ja koko Uusi maailma on yhtä kaikkein pyhintä. Sitä symboloinee kaupungin kuutionmuotoiset mitat. Toki tässäkään ajassa Jumala ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Jeesuksen uhrikuoleman myötä temppelin väliverho repesi. Jumala asuu uskovissa, jotka yhdessä liittyvät elävinä kivinä Pyhäksi temppeliksi. Ihmisyksilöäkin Raamattu kutsuu Pyhän Hengen temppeliksi. Jumalan kirkkaus koko Pyhyydessään ja ihanuudessaan on kuitenkin rajattu tässä ajassa.

Uudessa Jerusalemissa ei tarvitse myöskään toivoa hyvää säätä tai jonottaa. Jumalan kirkkaus kattaa koko maailman niin fyysisesti kuin hengellisesti. Karitsa on lamppuna. Herramme Jeesus Kristus on maailman valo jo nyt, mutta myös ikuisesti.

Jakeissa mainitaan myös vaeltavat kansat ja maan kuninkaat. Kyseessä ei ole enää kurjuutta ja epävarmuutta käsittelevät kansainvaellukset vaan iankaikkisuudessa tapahtuvaa riemukasta pyhän Jumalan valossa vaeltamista. Kaikki kulttuurillinen loisto tehdään Jumalan kunniaksi. Kulttuurien ja taiteiden loistot ja kalleudet eivät ole enää epäjumalia vaan ne heijastavat ikuisesti Jumalan kunniaa. Kulta ja timantit eivät ole enää siirtomaiden selkärangasta otettuja, vaan Jumalan kunniaa heijastavia kauniita asioita, joiden alkuperäinen luomistarkoitus täyttyy. Ihminen ei näet enää voi langeta palvomaan luotua vaan Hän kiittää aina Luojaansa.

Kansat kuuluvat (huomaa monikko. Kreikaksi ”ethnos”) kuuluvat edelleen Jumalan rikkaaseen luomistyöhön. On tietenkin yksi Jumalan kansa siinä merkityksessä, että kaikki ovat Kristuksessa yhtä. Mutta samalla Jumalan luomistyön rakenteet pidetään yllä ikuisuudessakin. Etniset kauneuden vivahteet julistavat Jumalan moninaista kunniaa. Se pitäisi tässäkin ajassa muistaa kun kuuntelemme ja katselemme muiden kansojen uskovien jumalanpalveluksia tai muita kokoontumisia.

Lontoon katedraaliin tuli monenlaisia ihmisiä, paljon ns. eliittivieraita. Joukossa oli epäilemättä Jumalaa pelkääviä sydämen uskovia, sitten myös tapakristittyjä ja myös avoimesti tai salaisesti Jumalaa halveksivia tai kristinuskoa melko vähän tuntevia pakanoita. Sen sijaan Uuteen Jerusalemiin ei tule ketään iljettävyyksien tekijää vaan ne, jotka on puhdistettu Kristuksen pyhällä verellä ja kirkastettu Hänen tulemuksessaan. Eli luonnostamme olemme kaikki ”iljettävyyksien tekijöitä”, mutta Kristukseen turvautuva ja Häneen kastettu on puettu Kristuksen puhtaudella. Tässä ajassa on siis ilo kun evankeliumin sana kuuluu monille. Tänään oli sellainen ilonaihe. Sana on se, jonka kautta Jumala näet synnyttää pelastavaa uskoa.

Ja merkittävä juttu: Uuden Maailman kuninkaita ovat Kristus ja Isä Jumala yhdessä pyhiensä kanssa. (Ilm. 22:5) Kristus on uusi Aadam, joka teki sen missä Aadam ja hänen kaikki jälkeläisensä epäonnistuivat. Aadamin tehtävä oli näet hallita ja pitää huolta aineellisesta maailmasta. Kristus synnittömänä poistaa kaiken synnin tuoman kirouksen maasta ja vihollisista vimeisenä kukistetaan kuolema. (Luettiin hautajaisissa! 1. Kor. 15:26) Siksi Kristus on maailman oikeutettu kuningas, ja hänessä syntisetkin ihmiset saavat takaisin menettämänsä aseman Jumalan luoman maan tilanhoitajina, jotka eivät enää joudu taistelemaan kirotun maan kanssa, joka vielä nyt lopunaikoina huokailee entistäkin kovemmin. Tarkoitetaanko muuten maailman kuninkaina jakeessa ilm. 21:24 kaikkia pyhiä? Sitä en mene sanomaan varmaksi. On selvää kuitenkin, että kaikki pyhät hallitsevat ja hoitavat asioita täydellisesti Jumalan tahdon mukaisesti ilman syntiä.

Iankaikkisissa juhlissa ei haudata enää ketään. Maailman kuninkaiden ei tarvitse tulla hautajaisiiin kumartamaan arkkua ja kuollutta, vaan juhlimaan ja palvomaan iäti elävää Karitsaa, Kristusta sekä Isää Jumalaa. Toivottavasti näemme siellä niin Ison-Britannian ja Kansainyhteisön kuningattaren kuin Sinutkin!