Nooan arkki pelastuksen esikuvana

Vanhan liiton esikuvat

Vedenpaisumus ja Nooan arkki ovat historiallisia Raamattuun tallennettuja tapahtumia, jotka julistavat vahvasti Jeesusta Kristusta ainoana pelastustienä. 

Mihin tämä rinnastus perustuu? Eikö edellinen tapa tulkita näitä kertomuksia ole teennäistä hengellistämistä? Vastaus on tietenkin kielteinen. Oikeaan Raamatun tulkintaan ohjaa itse Pyhä Henki.  Väite: "Raamattua on tulkittava sillä itsellään" ei ole mikään lapsellinen sananparsi, vaan täysin Jumalan Hengen inspiroimasta kirjasta Raamatusta itsestään tuleva ajatus. Raamatusta itsestään voimme lukea, että Jeesus ja apostolit opettivat monien Vanhan testamentin ilmiöiden ja tapahtumien esikuvallisuudesta suhteessa Uuden liiton aikaan. Perustelen hieman parin esimerkin avulla lainaamalla mm. Paavalia, joka puhuu Pyhän Hengen inspiroimana seuraavasti:

(Kaikki blogissani olevat Raamattulainaukseni ovat Raamattu kansalle (2012) -käännöksestä ellen toisin mainitse.)

"Veljet, en tahdo teidän olevan tietämättömiä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren poikki. Heidät kastettiin Moosekseen pilvessä ja meressä. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat hengellisestä kalliosta, joka seurasi heitä. Se kallio oli Kristus. Useimpiin heistä Jumala ei kuitenkaan mieltynyt, saivathan he surmansa autiomaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerksiksi meille, ettemme himoitsisi pahaa, niin kuin he himoitsivat." (1.Kor. 10:1-6)

ja

"Keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat tehneet syntiä ja joiden ruumiit kaatuivat autiomaahan? Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? Näemme siis, että epäuskon tähden he eivät voineet päästä siihen lepoon". (Hepr. 3:17-19) 

Sekä Paavali, että heprealaiskirjeen kirjoittaja (kirjoittajasta ei ole varmuutta) käyttävät opetuksessaan Israelin kansan vaellusta pois Egyptistä varoittavana esimerkkinä Kristuksen seurakunnalle. Me seurakuntana olemme nyt Jumalan kansa uuden liiton merkityksessä. Aiemman liiton välimies oli Mooses ja liiton veri oli uhrieläimien verta. (Anteeksiantoa ei ole ilman verenvuodatusta. Hepr 9:22 ). Uuden liiton välimies on itse Jeesus Kristus ja liiton veri on Hänen omaansa. Heprealaiskirje on kokonaisuudessaan hieno Hengessä tehty Vanhaa testamenttia upeasti selittävä kirje tai puhe ja se julistaa Kristuksen ja uuden liiton suuruutta verrattuna aiempaan Mooseksen välittämään vanhaan liittoon, joka oli sekin Jumalan tahdosta solmittu, mutta jolla oli vasta kasvattava merkitys. Vanhan liiton uhrit esim. näet muistuttivat synnistä, mutta eivät vieneet pois syntejä. (Hepr. 10:3-4) Jumalan määräämät yksityiskohtaiset puhtaus ja uhrimääräykset julistivat esikuvallisesti siitä työstä, jonka Kristus tulisi tekemään. Jumala on Pyhä ja ihminen on syntinen. Anteeksiantamus vaatii uhrin. Jos joku ihmettelee mitä ne pitkät lakinivaskat siellä Raamatun alkupuolella tekevät, niin tässä on vastaus sen yksinkertaisessa merkityksessä. 

Tämä aihe on kuitenkin niin laaja, että en voi rönsyillä siihen sen enempää tässä. Myönnän, että parhaimmissakin pohdinnoissani olen raapaissut tästä aihealueesta vain pintaa, mitä tulee Vanhan liiton esikuviin Uutta liittoa koskien. Sieltä voi löytää vaikka mitä. Tässä nimenomaisessa kirjoituksessa on enemmän tarkoitus keskittyä  yhden valitettavasti usein myyttiseen alkuhämärään unohdetun järisyttävän pelastushistoriallisen tapahtuman esikuvallisuuteen. Kyse on vedenpaisumuksesta ja Nooan arkista. Nämä Paavalilta ja Heprealaiskirjeen kirjoittajalta otetut esimerkit toivottavasti hieman avasivat sitä näin alkuun, miksi ei ole teennäistä hengellistämistä nähdä vanhan liiton tapahtumat uuden liiton valossa opettavaisina esikuvina. Itse Jumala on ohjannut ja rakentanut historiaa, nostanut valitsemiaan miehiä ja naisia ja ohjannut kansansa ja myös muiden kansojen vaiheita tuntien nämä läpikotaisin. Näin hän voi paljon opettaa meitä pelastushistorian kautta.

Nooan arkki ja kaste

Apostoli Pietari kirjoittaa seuraavasti:

"Hengessä hän (Kristus) myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin olivat tottelemattomia, kun Jumala pitkämielisesti odotti Nooan päivinä, jolloin rakennettiin arkkia. Siinä pelastui veden kautta vain muutamia, yhteensä kahdeksan ihmistä. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena. Se ei ole lihan saastan poistamista vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella. Hänen valtaansa on alistettu enkelit, vallat ja voimat." (1.Piet. 19-22)

Tästä kohdasta voi herätä ymmärrettävästi kysymyksiä: Mihin Kristus oikein meni? Mille muinaisen ajan tottelemattomille hengille hän saarnasi? Tämä olisi täysin oma aiheensa ja varsin kiehtovakin sellainen, mutta siihen en mene nyt. Keskityn arkkiin, pelastukseen ja kasteeseen. 

Pietari rinnastaa suoraan kaksi "vesi-keskeistä" pelastustapahtumaa eli vedenpaisumuksen arkkeineen ja pyhän kasteen. Kummassakin on olennaista se, että ihminen ei ole kykenevä itse pelastamaan itseään. Pelastus perustuu täysin Jumalan suunnitelmaan ja päätökseen pelastaa ihminen. 

1. Mooseksen kirjan luvussa 6 Jumala ilmaisee Nooalle seuraavat asiat: 

Maailman pahuuden tähden Jumala tekee lopun ihmiskunnasta ja eläinkunnasta. Jumala määrittelee puulajin, mistä arkki tehdään ja Nooan saa tiedoksensa myös arkin strategiset mitat, kerrosten määrän, valoaukon ja oven sijainnin. Jumala myös lupaa, että pelastettavat eläimet tulevat Nooan luokse. Hän antaa myös ohjeet koota ruokaa, niin että sitä riittää kaikille. 

Pelastus arkissa on siis viimeisen päälle Jumalan suunnittelema. Pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa esikuvana Nooan tapaus näyttää toteen sen, että ihminen ei kykene pelastamaan itseään. Ensinnäkin olen kuullut selityksiä, että tuon ajan ihmisillä ei ollut todennäköisesti vielä aavistustakaan siitä, miten laivoja rakennetaan. Jotkut tutkijat ovat tulleet juuri siihen tulokseen tutkiessaan arkin strategisia mittoja, että se soveltui erinomaisesti siihen tarkoitukseen, mihin se oli tehty. Strategiset mitat olivat täydelliset vakaalle merikelpoiselle alukselle. Omalla sooloilullaan ja vaihtoehtoisilla arkin mittojen tulkinnoilla Nooa olisi pilannut koko homman ja arkki olisi käsittämättömässä rynkytyksessä ja pärskeessä todennäköisesti kellahtanut ja jopa uponnut. Näin käy meillekin, jos emme ota vastaan pelastusta Jumalan tavalla. Yksin armosta Jeesuksessa.

Arkin olennainen osa oli myös ovi. Ajatella, jos se olisi unohtunut! Mutta Jumalahan ei unohda järjestää pelastavaa ovea rakastamilleen luoduille. Ja huomatkaamme: YKSI OVI. Mitä Jeesus on sanonutkaan? Mm. seuraavasti: Minä olen tie totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. (Joh. 14:6) Ja osuvasti myös: "Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu." (Joh. 10:9) Muuta  nimeä ei ole annettu kuin Jeesus Kristus. Kristinuskon sanoma on ehdoton ja muut pelastustiet poissulkeva. Kristus on ainoa tie elämään.  

Joka menee arkin yhdestä ainoasta ovesta sisälle, pelastuu pahasta maailmasta veden kannattelemana niinkuin Pietarikin asian ilmaisee. Kristus taas on ainoa ovi ikuiseen elämään. Kristukseen tullaan osalliseksi kasteen kautta. Kaste jää kuitenkin turhaksi, jollei uskota Jumalan Sanaan. Jos Nooa ei olisi uskonut Jumalan sanoja, hän olisi perhekuntineen hukkunut tulvaan kuten muutkin tuon maailmanajan  ihmiset. Samoin kastettukin ihminen hukkuu synteihinsä, jos hän ei usko Jumalan evankeliumia siitä, että Jumala on häntä varten rakentanut pelastuksen Kristuksessa. 

1. Mooseksen kirjassa on myös hätkähdyttävä kohta: Ja Herra sulki arkin oven Nooan jälkeen. Miksi Herra itse sulki sen? Eihän ovi nyt niin raskas ollut, ettei Nooa 600-vuotias eli mies parhaassa iässä, olisi voinut sen sulkea, tai hänen nuorukaispoikansa, vasta noin satavuotiaita? (Monelle nämä muinaisen maailman tajunnanräjäyttävät iät ovat ongelma, mutta ei kaikille. Siitäkin voisi joskus kirjoittaa). Uskon, että Jumalalla oli tässä annettavana vakava pelastushistoriallinen merkki armon ajan päättymisestä. Sitä ei näet päätä kukaan ihminen, vaan yksin Jumala. Jeesuksen näkyvä paluu maan päälle päättää tämän ylösnousemuksen ja helluntain tapahtumista alkaneen aikakauden, jota me elämme nyt. Jeesus itsekin sanoi, että hetki on isällä yksin tiedossa. Samoin oli myös Nooan aikana. Pietarikin totesi Pyhässä Hengessä kirjeessään, että Jumala oli kärsivällisesti odottanut. Kun paha elämä vaan jatkui, tuli lopulta mitta täyteen ja Jumala päätti armonajan olevan ohi ja tämä päättyi sillä hetkellä, kun hän itse sulki arkin oven.

Koska arkin ovi on vielä auki kehotan vakavasti lukijaa menemään sisälle arkkiin eli Kristukseen. Sitä lukijaa taas, joka on uskossa Jeesukseen kehoitan vakavasti: Älä lähde arkista (Kristuksen yhteydestä) ulos, sillä se on aina väärä ja tuhoisa päätös. Ovi voi sulkeutua pian ja tulva tulee.

On hyvä muistaa: Kasteen kannattelemana meidän tunteemme voi vaihdella paljonkin. Voi kuvitella, että Nooan perheestä ei välttämättä tuntunut lainkaan hyvältä kun taivaan ikkunat aukesivat ja syvyyden lähteet alkoivat syöksemään älyttömiä määriä vettä. Ajatelkaapa olla avuttomana ja ohjauskyvyttömänä myrskyssä ja pärskeessä. Arkki saattoi keinua ja sen rakenne saattoi aika lailla täristä ja rytistä. Eläimien möykkä tässä vuoristoradassa saattoi olla kauheaa kuunneltavaa. Lajista riippuen saattoi pelkotila eläinkunnassa olla melkoinen, ellei Jumala sitten rauhoittanut niitä. Toisaalta perhekunnalla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin jättää koko henkiinjäämisensä Jumalan käsiin. Ruoria ei arkissa näet ollut. Yritän tällä sanoa, että arkissa ei välttämättä tuntunut yhtään hyvältä, mutta silti se piti ihmiset sisällään ja vesi kantoi. Sama pätee kasteeseen ja armossa pysymiseen. Tunteet voi vaihdella, mutta kunhan pysymme Kristuksessa emmekä kiellä Herraa tietoisella päätöksellä, pysymme armossa tunteistamme riippumatta. Kadotukseen johtavia asioita eivät ole pelon ja epätoivon tunteet. Sinne ei johda myöskään toistuvat syntiinlankeamiset sillä Kristukseen uskova ymmärtää syntisyytensä ja saa ne anteeksi. Kadottavaa on Jeesuksen tietoinen torjuminen ja syntielämässä jatkuva eläminen. Kadottavaa on myös väittää, ettei tarvitse pelastusta. 

Numero kahdeksan

Raamatun numerollisuuden miettiminen on erityisen kiehtovaa allekirjoittaneen mielestä. Minua nokkelammat ovat löytäneet valtavat määrät vaikka mitä hienoa numerollisuutta Raamatusta, jota ei voi skeptikkokaan (tai toki aina voi) laittaa sattuman piikkiin. Tätä voidaan pitää Jumalan tietynlaisena allekirjoituksena, jolla hän voi sanoa: "Tämä on minun sanaani." Otetaan kuitenkin huomioon: Raamattu on syntynyt kirjoitettuun muotoon noin 1500-vuoden aikana (1400-luku ekr.-100 jkr.) ja kymmenien eri kirjoittajien toimesta. Ihmeelliset numerollisen loogiset rakenteet eivät voi olla jotain yhdessä suunniteltua. Sen sijaan suunnittelija, joka on inspiroinut näitä kaikkia kirjoittajia on myös matematiikan suurin nero ja luoja.

Mitä tulee numeroon kahdeksan: Se liittyy vahvasti Nooan tapaukseen. Pelastuneita ihmisiä arkissa oli nimittäin kahdeksan kuten Pietarikin asian ilmaisee. Nooa, hänen vaimonsa, hänen kolme poikaansa sekä hänen kolmen poikansa vaimot. Joku voi miettiä: Eikö tämä kerro aika karua kieltä pelastuneiden määrästä? Kahdeksan ihmistä! Olihan maailman ja ihmissuvun luomisestakin kulunut vedenpaisumukseen mennessä pitkiä aikoja ja ihmiset elivät vanhaksi. Heitä saattoi olla miljoonittain, mutta että vain kahdeksan pelastui?! Muistakaamme kuitenkin, että Johannes näki Ilmestyksessään pelastuneiden valkopukuisen joukon, joka oli lukemattoman kokoinen. Johanneksen näkemän näyn puitteissa ei voida mielekkäästi sanoa, että vain kourallinen pelastuu Jeesuksen tarjoamassa pelastuksessa. Onhan eri kirkkokunnissa uskovia sadoin miljoonin pelkästään tälläkin hetkellä. Silti valitettavasti hyvin moni jää pelastuksen ulkopuolelle, Jeesuskin puhui näet ahtaasta portista, jonka harvat löytävät. Kyseinen raamatunkohta on sikäli karua kuultavaa, mutta se on Raamatussa ja sillä siisti. Tästä ei kannata siltikään ahdistua huonolla tavalla. Jumalan mielenmukainen murhe on kuitenkin hyvästä ja johtaa parannukseen. Jeesus on se ahdas portti tai ovi elämään. Häneen ansioillaan pelastuu kun uskomme ja laitamme kaiken toivomme häneen. Pelastuminen olisi ihmiselle mahdotonta, joten siksi se perustuukin Jeesuksen työhön.  

Mitä tulee vielä arkissa pelastuneiden ihmisten vähäiseen määrään, saattaa arkin tapauksessa piillä opetus. Nimittäin Jumalan perhe pelastuu. Arkissa oli yksi perhekunta, joka kuunteli Jumalaa. Samoin taivaan valtakuntaankin pääsee vain Jumalan perhe. Jeesus Kristushan on mahdollistanut meille lapsen oikeuden. Saamme kutsua Jumalaa isäksemme ja Jeesus kutsuu meitä veljikseen ja sisarikseen. Markuksen kolmannesta luvusta näet ilmenee, että Jeesuksen todelliset veljet ja sisaret ovat niitä, jotka tekevät Jumalan tahdon. Jumalan tahto on, että uskomme Hänen Poikaansa ja pysymme Hänessä.

Mutta takaisin numeron kahdeksan muihin merkityksiin. Kahdeksan on mielletty raamatullisessa yhteydessä uudistumisen, uuden alkamisen, uuden elämän ja ylösnousemuksen ja uuden alun lukuna.

Tästä on monta esimerkkiä: Juutalainen viikko perustui Jumalan luomistyöhön ja sen seitsemäs päivä oli sapatti. Kristus nousi kuolleista seuraavan viikon ensimmäisenä päivänä eli sapatin jälkeisenä päivänä, ikään kuin kahdeksantena päivänä. Hänessä olevat ihmiset tulevat osalliseksi tästä ylösnousemuksesta ja se merkitsee heillekin uutta elämää.

Israelin kansaan syntyvien poikalasten ympärileikkaus oli suoritettava kahdeksan päivän ikäisenä. (1.Moos. 17) Se oli liiton merkki Jumalan ja kansansa välillä. Myös Herramme Jeesus ympärileikattiin lain mukaisesti kahdeksantena päivänään. (Luuk. 2:21) Tämä on esikuva myös sydämen ympärileikkauksesta ja uudestisyntymisestä. Ympärileikkaus kahdeksanpäivän ikäisenä oli myös terveysjuttu, jonka Jumala toki tiesi. Siinä iässä verenhyytymisprosentti on korkeimmillaan. Tuhansien vuosien takaisessa paimentolaisten maailmassa ympärileikkaus myös ehkäisi monia puuttuvasta hygieniasta johtuvia bakteeri-infektioita. Poikien ympärileikkausta ei tule sekoittaa siihen kammottavaan silpomistoimenpiteeseen, mitä valitettavan moni tyttö joutuu kokemaan.

Kahdeksas päivä merkitsi myös spitaalisen puhdistautumis päivää. Epäpuhtaasta tuli puhdas tuona päivänä. Tämä merkitsee myös uutta elämää. Me nykyajan ihmisetkin olemme sairaita, nimittäin synnistä. Puhdistuksen on toimittanut Kristus, joka nousi tavallaan viikon kahdeksantena päivänä. Siksi pyhäpäivämme on sunnuntai. Siitä tuli jo alkuseurakunnassa yleinen kokoontumispäivä.

Daavid, joka oli Jeesuksen Kristuksen esi-isä lihan puolesta, oli isänsä Iisain kahdeksas poika. Daavid oli muutakin kuin esi-isä Jeesukselle inhimillisessä mielessä. Hän oli myös Jumalan valitsema kuningas, jonka kuninkuus pysyisi hänen suvussaan ikuisesti. (2. Sam. 7:8-17) Ikuinen kuninkuus toteutuu Jeesuksessa Kristuksessa. 

Mielenkiintoista on kuinka Jeesukseen Kristukseen liittyy luku 8. Hänen numeronsa on oikeastaan hieno ja upea vastine Ilmestyskirjan surullisenkuuluisalle pedon luvulle 666. Luku 6 on ihmisen ja epätäydellisyyden luku. Luku on vähemmän kuin 7, joka taas on Raamatussa yleensä täydellisyyden luku. Ihminen on syntinen ja epätäydellinen. Jeesus taas on täydellisyyden paremmallakin puolella! Jeesuksen luku on nimittäin 888. Millä ihmeen perusteella? Kreikankielessä ei nimittäin ole (ainakaan muinaisessa) numeroita, vaan numerot ilmaistiin kirjaimilla, joilla on lukuarvo. Jeesus nimi on kreikankielisessä alkutekstissä (En saa nyt tähän kyrillisiä aakkosia) IESOUS. Lukuina: I=10, E=8, S=200, O=70, U=400, S=200. Eli siis: 10+8+200+70+400+200=888.

Onpa joku nokkela laskenut senkin, että Johanneksen Ilmestyksessä, joka oikeammin sanottuna on sen avausjakeenkin mukaan Jeesuksen Kristuksen Ilmestys, on sen sanastossa 888 eri sanaa.

Päätetään tämä nyt näistäkin asioista erittäin hyvin perillä olevan italialaisen evankelikaalisen raamatuntutkijan Danilo Vallan usein esiintyneeseen sanomaan: "La Bibbia e meravigliosa!"="Raamattu on ihmeellinen!"