Häitä on syytä odottaa
On Raamatusta tuttua kielenkäyttöä, että seurakuntaa eli Kristuksen omia valittuja (tai uloskutsuttuja!) kutsutaan Kristuksen morsiameksi.(Ilm. 19:7). Olemme siis kihloissa sulhasellemme Kristukselle. (2.Kor. 11:2) Häitä ei ole vielä pidetty, ne ovat vasta edessä. Elämme kihlausaikaa. Sulhanen on maksanut morsiamestaan ison hinnan. Tämän maksutapahtuman jälkeen sulhanen on mennyt Isänsä asuinsijoihin valmistelemaan asumustaan tulevalle vaimolleen, seurakunnalleen. Tiettynä tarkkana hetkenä, joka on aikainmerkkien perusteella lähellä, mutta jota emme tiedä tarkkaan, tulee sulhanen Kristus noutamaan morsiamen häihinsä. Näitä kutsutaan Karitsan häiksi. Jeesus on uhrikaritsa, joka uhraamalla itsensä tuotti sovituksen synneistä kaikille ihmisille, jotka uskovat Häneen. Tämä uhrikuolema oli se kallis hinta, morsiamen hinta. Juutalaisissa häissä näet oli sellainen käytäntö, että morsiamesta maksetaan hinta. Varhaiset juutalaistaustaiset kristityt ymmärsivät todennäköisesti hyvin Jeesuksen opetukset, jotka viittasivat heidän omiin hääkäytäntöihinsä.
On päivän selvää, että sulhastaan aidosti rakastava morsian odottaa omia häitään. Kristus-sulhanen kun ei ole mikään "häntäheikki", vaan suurinta mahdollista rakkautta osoittanut Jumalan Poika. Joh 15: 13: "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta." Lainaamani jae osoittaa senkin, että meitä kuvaillaan myös Kristuksen ystäviksi. Uskova on siis etuoikeutetussa asemassa. Hänellä on mahtavia suhteita universumin johtoportaaseen, itseensä Jumalaan.
Sellainen morsian, joka sulhastaan odottelee, kurkkii tietysti innokkaasti väliaikaisen asumuksensa ikkunasta sulhasensa paluuta samalla kun hoitaa askareitaan. On kulunut aikaa ja sulhanen on luvannut tulla hakemaan morsiamensa häihin. Odottavan aika on pitkä. Onneksi sulhanen jätti läjäpäin rakkauskirjeitään morsiamensa luettavaksi. Hän lähetti myös ennakkoon arvokkaan lahjan, eräänlaisen sinetin.
Lukija ehkä ymmärtää mitä haen takaa. Meidät, Kristuksen seurakunta on kihlattu sulhaselle, Kristukselle. Elämme tässä maailmassa väliaikaisesti, sillä Kristus on luvannut tulla hakemaan meidät elävät sekä herättää myös aiemmin kuolleet ja viedä taivaan valtakuntaan omiin häihinsä. Morsian koostuu lukuisista uudestisyntyneistä uskovista. Aikaa on vierähtänyt pari vuosituhatta ja odottavan aika on tosiaankin ollut pitkä. Onneksi voimme odotellessamme lukea Jumalan Pojan omia sanoja ja Hänen apostoliensa välityksellä antamia Jumalan sanoja eli Hänen rakkauskirjeitään. Näitä rakkauskirjeitä voimme ymmärtää ja ylipäätänsä voimme kestää uskossa vain Pyhän Hengen voimalla. Tämä on se esikoislahja, jonka sulhanen on meille lähettänyt. Hän teki sen helluntaina, hyvin pian sen jälkeen kun lähti Isänsä luokse valmistamaan meille asuinsijaa. Hän antoi sinetiksi Jumalan Pyhän Hengen. Henki kirkastaa meille Kristusta ja auttaa meitä pysymään Häneen uskovina.
Miehen ja naisen avioliitto kuvaa Kristusta ja morsiantaan
Jumalan luomat rakenteet julistavat hänen kunniaansa. Siksi ihmiselämää ja näitä Jumalan luomisessa antamia ihmisyyden ulottuvuuksia on pidettävä pyhänä eikä niitä kuulu minkään ideologian nimissä sorkkia! Ihminen on Jumalan kuva ja mm. meidän ihmisten keskinäiset suhteemme luotiin alunperin heijastamaan jotain Jumalasta itsestään. Esimerkiksi koko isyys olemassaolevana asiana saa nimensä siitä, että Jumala on Isä. (Ef. 3:15) Miehen ja naisen avioliitto puolestaan on tietynlainen kalpea ennakkokuva Kristuksen ja morsiamen (tulevan vaimon) eli seurakunnan suhteesta. Rinnastaahan Paavali efesolaiskirjeen 5:ssä luvussa nämä asiat toisiinsa. Miehen on tarkoitus olla vaimon pää ihan kuin Kristuskin on seurakunnan pää ja miehen tulee myös rakastaa vaimoaan samalla tavalla, kuin omaa ruumistaan.
Jos joku väittää, että Raamattu tukee miehen sortohierarkiaa suhteessa vaimoon, hän erehtyy. Vaimoa kehotetaan kyllä kunnioittamaan miestään ja olemaan tälle alamainen. Miestä taas kehotetaan olemaan kuten edellä mainittu, olemaan vaimoa kohtaan kuin Kristus seurakuntaansa ja rakastamaan kuin itseään. Tästä et sortoa löydä. Itse asiassa ainakin tämä efesolaiskirjeen luku vaatii mieheltä enemmän. Miehen tulee olla kuin Kristus! Nainen saa jäljitellä seurakunnan roolia.Valitettavasti syntiinlankeemuksen kirouksen todellisuus pistää pahasti kapuloita rattaisiin ja vihaa sukupuolten välille. (1. Moos. 3) Miesten ongelma voimakkaampana sukupuolena synnin turmelemissa avioliittoissa on yleensä sortaminen ja alistaminen. Tämä ei ole Jumalan tahto! Kristityn miehen tulisi siis ottaa Kristus roolimallikseen.
Herran seuraajien kristittyjen käytös ei kuitenkaan usein vastaa Mestarinsa arvon mukaista käytöstä. Oma vaimoni voi todistaa, että itse en kykene tähän Kristuksen kaltaisuuteen. Vain Pyhä Henki voi auttaa siinä, että mies voisi edes hieman muistuttaa Kristusta. Perusasenteemme tulisi olla pyrkimys vaeltamaan niinkuin Kristus ja se koskee niin miehiä kuin naisia.
Meiltä odotetaan uskollisuutta - myös koettelemuksissa
Sulhasemme edellyttää meiltä uskollisuutta. Hän on meidän päämme ja Herramme. Hän on yhtä Kaikkivaltiaan ja kaiken Luojan, Isän Jumalan kanssa. Jumalasta on lähtöisin kaikki hyvä, ja Hän odottaa meidän odottavan juuri Häneltä kaikkea hyvää ja antaa siitä kunnia yksin Hänelle. Siksi emme saa vilkuilla muita eli esim. harrastaa haureutta epäjumalien kanssa. Se ei tarkoita vain sitä, että pysymme erossa jostain pakanaseremoniallisista menoista. Epäjumalia on myös muitakin kuten ihminen itse. Muutaman vuosisadan ihmisen järki on nostettu ylimmäksi arviointiperustaksi koskien sitä, mikä on hyvää ja oikein. Tämä on jumalanpilkkaa, eikä kuulu Kristuksen morsiamelle. Oma järkemme on synnin tahraama ja erehtyväinen. Siksi erehtymättömän Jumalan ja hänen Sanansa on oltava auktoriteetti numero yksi.
Henkilö joka uskoo ja odottaa kaikkea hyvää ja turvaa koko elämänsä esim. rahaan tai tieteeseen palvelee epäjumalaa. Tämä ei ole Kristuksen morsiamen oikeaa asennetta. Edellä mainitut itsessään hyvät asiat eivät ole kiellettyjä Kristuksen seurakunnalta. Päinvastoin: Tiedettä tulee kehittää, esim. vähentääksemme inhimillistä kärsimystä ja selvittääksemme Jumalan luoman ihmeellisen maailman lainalaisuuksia. Tieteen ei tule kuitenkaan luulla itseltään liikoja. Esim. Jumalan poisselittävä fiktiivinen itsensä luovan universumin kertomus ei ole hyvää tiedettä. Rahaa tulee käyttää viisaasti Jumalan valtakunnan, itsemme ja lähimmäistemme parhaaksi. Ne eivät suinkaan saa olla itseisarvoja, vaan välineitä ja ne on kiittäen otettava Jumalalta vastaan. Mitä tieteeseen vielä tulee, on realismia muistaa, että tiedettä, tekevät ihmiset, jotka erehtyvät. Rahan arvo voi puolestaan romahtaa massiivisesti. Tiivistetysti: Epäjumala on sellainen, jolta ihminen odottaa kaikkea hyvää ja turvaa elämänsä tai pitää elämänsä tärkeinpänä asiana. Sen sijaan edellisen lauseen "epäjumala"-paikalle tulee sijoittaa Jumala, se elävä ja todellinen.
Kristus odottaa seurakunta-morsiameltaan uskollisuutta myös silloin kun ympärillä olevat arvot ja idologiat muuttuvat. Joskus ne ajautuvat toisistaan erille niin paljon, että ympäröivä yhteiskunta vihaa Kristuksen omia. Tämä on varsin yleistä länsimaiden ulkopuolella, missä kristityt ovat vainotuin ihmisryhmä. Vaino jos mikä vain syventää yhteenkuuluvuutta sulhasemme kanssa. Hän näet ei ollut aikansa poliittisen ja yhteiskunnallisen eliitin suosiossa. Päätyihän hän sen ajan pahimpaan häpeärangaistukseen. Siksi, ei lainkaan turhaan, kehoittaa Pietarikin iloitsemaan vainoista ja kärsimyksistä. (1. Piet. 4:13) Tähän emme tietenkään pysty ilman Pyhän Hengen voimaa. Paineen alla Kristus myös näkee rakastammeko häntä todella enemmän kuin maailmaa. Rauhallisena aikana, on ehkä helppokin vakuuttaa Herrallemme ikuista uskollisuutta. Entä sitten kun tulee vainon aika? (Paino sanalle "kun"). Olemmeko löysät housussa ja mukaudummeko päätä nyökytellen ja ajatuksiamme anteeksipyydellen aikaamme? Näin tulee tietysti valitettavasti käymään, PAITSI, jos pysymme Kristuksessa. Hän näet ei taipunut paineen alla. Hän ei ahdistuksessakaan lähtenyt pakoon Getsemanen puutarhasta. Hän ei pyydellyt Kaifaalta ja Pilatukselta ja Herodekselta anteeksi sanomisiaan ja puheitaan Jumalan valtakunnasta. Jeesus ei kumartelisi tämänkään ajan cancel-kulttuurille, jossa "väärät mielipiteet" pyydetään perumaan ennen kuin henkilön maine tuhotaan. Maailma ei tule pitämään sulhasemme-kuninkaamme seuraajista, sillä kuninkaamme kuninkuus ei ole tästä maailmasta. Kun olemme Hänessä kiinni, rukouksen, kirjoitetun sanan ja ehtoollisen yhteydessä ja olemme elämäntapa Jeesuksen seuraajia seuraten Hänen käskyjään, me tulemme kestämään. Hän on luvannut pelastaa meidät suuresta ahdistuksesta ja tulee varmasti noutamaan omansa. Tapaako Hän meidät odottavina vai nukkuvina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti